Pikkiaralia, pirunkeppi tai Japanin väinönputkipuu, miten tuota viheliäistä pikkupuuta kukin sitten haluaakaan kutsua, kukkii parhaillaan. Viha-rakkaussuhteeni tuohon Aasian itäosista kotoisin olevaan pensasmaiseen puuhun syvenee vuosi vuodelta. Sen jättiläismäiset, jopa 70 cm pitkät liuskottaiset lehdet, ylväs ja eksoottinen kasvutapa, runsas 50cm leveä, kermanvalkoinen kertohuiskilokukinto ja keltaisen, punertavan, violetti syyspukeutuminen ovat vertaansa vailla. Mutta ne viheliäiset juurikasvustot saavat joka vuotisen kimpaantumisen aikaiseksi. Niin ihanaa ja niin kamalaa samassa paketissa.
Mutta tänään on aika nauttia =) Kävin leikkaamassa muutamia kukkavanoja jättimäisistä huiskilokukinnoista maljakkoon. Kukintojen varsissa on häivähdys vaaleanpunaista, itse kukat ovat kermanvalkeaa höytypilveä ja pikkuhiljaa vihreiden siemenpallukoiden tilalle kasvaa mustanpuhuvat puolisenttiset luumarjat.
Piikkiaralia kasvaa luonnostaan vuoristoisilla seuduilla Koreassa, Japanissa ja Koillis-Kiinan ja Etelä-Sahalin alueilla. Pensas tai puu, kummaksi sitä sitten haluaakaan nimetä, suosii kalkkista ja vettäläpäisevää hiekkamaata. Meillä tuo pirunkeppi majailee eteläseinustalla, rännin alla, erittäin hiekkaisessa ja läpäisevässä maassa. Vuosittain hänen komeudelleen on kuljetettu kottikärryllinen palanutta pollenpotkua ja kasvi on viihtynyt erityisen hyvin. Vanhimmat rungot kurottuvat 2-3 metrin korkeuteen ja niiden halkaisija on muutamia senttejä. Viihtyessään piikkiaralia voi kasvaa meillä Suomessa 5 metriä korkeaksi.
Runkojen päihin kasvaa näin syksyisin komeat kertohuiskilokukinnot. Kukintojen leveys on 50 - 60 cm ja pikkuhiljaa kasvi kasvattaa mustat pienet luumarjat siemenkotien ympärille. Yhdysvalloissa Pikkiaraliasta on joillakin alueilla tullut ongelma, koska vieraslajina kasvi on levittäytynyt lintujen mukana uusille alueille. Saas siis nähdä, jos meilläkin ilmasto oikein alkaa lämpenemään, niin mitkä meidän kasveista on esim. kolmenkymmenen vuoden päästä riesoja. Tätä pitää siis pitää silmällä =)
Jos taas olisin oikein rohkea niin kasvattaisin juuriversoista kotitekoisen piikkiaidan torjumaan peuroja ja kauriita. Mutta meillä on niin hiekkaisa maa, että en uskalla levittää kasvia aidaksi, vaikka vähän mieli tekisikin.
Voi kuinka kauniita nuo kukkahuiskilot ovatkaan! <3
VastaaPoistaSiitä tulisi tosiaan hyvä aita, mihin tahansa, josta ei halua kenenkään kulkevan. Leviävyydestä voi tosiaan tulla ongelma. Siemeniin kun juurimatot ja muut maanalaiset esteet eivät valitettavasti auta.
Tuo on niin komea minustakin. Onneksi se ei kylläkään ole tehnyt siementaimia vaan leviää maajuurtensa avulla. Eli juurimatoilla tai muilla esteillä voisi pärjätä.
PoistaOnpas kauniit kukinnot :)
VastaaPoistaJotenkin minustakin niin hennot ja kauniit =)
PoistaOnpa herkän kauniit kukinnot noinkin piikkiselle kasville.
VastaaPoistaJotenkin toasiaan herkän hennot kukkapilvet =)
PoistaKerrassaan hieno kasvi. Tuollaiselle kauneudelle antaa anteeksi aika paljon.
VastaaPoistaOrapihlajaa vintiöille. Tavallinen, tylsä ja työläs, mutta tehokas aitana. Että vihaankin sen piikkejä.
Sanoppaas muuta =) Tämän riiviön lisäksi meiltä löytyy sitä orapihlajaa melkoisesti =)
PoistaOnpa kaunis mutta pelottavan tuntuinen kasvi!
VastaaPoistaSanoppas muuta =) Pahimpina vuosina tämä riiviö on repinyt farkut riekaleiksi ja sääriin avohaavoja. Nyt jo onneksi osataan varoa riittävästi
PoistaKukat ovatkin todella kauniit. Mutta tuo piikkisyys onkin toinen asia. Aikas jännä kasvi!
VastaaPoistaJotenkin kiehtova. Maailmalla on näitä hopealehtisinäkin =) Näyttävät upeilta =)
PoistaKylläpäs on upean näköinen!
VastaaPoistaTuo on upea, kunhan jaksaa ahkeraan leikellä juurivesat pois
PoistaKaunis on pirulainen noissa lasimaljakoissa :)
VastaaPoista=) Niin kaunis
PoistaEnpä ole koskaan kuullutkaan pirunkepistä, mielenkiintoinen kasvi. Menestyyköhän V-vyöhykkeellä?
VastaaPoistaTuo aralia on käsittääkseni melko arka. Me asustellaan 1B vyöhykkeellä. Mutta kannattaa silti kokeilla lämpimällä seinustalla
PoistaKaunistus.
VastaaPoista=)
PoistaKaunistus.
VastaaPoistatosi kauniit kukat sillä! En ole koskaan nähnyt niitä luonnossa
VastaaPoistaJostain luin, että näitä olisi pääkaupunkiseudun puistoissa =)
PoistaWow, onpa kaunis!
VastaaPoistaNiin on =)
PoistaOmpa tuo hieno <3 Minä ostin lauantaina Mustilasta mantsurianaralia Aralia continentaliksen, taitavat olla sukulaisia! En huomannut kysyä tuleeko omaani piikkejä, sillä kiinnitin huomiota vain komeisiin marjoihin, joita kasvin myyjä näytti minulle valokuvastaan. Sopii mielestäni hyvin kermesmarjani kanssa.
VastaaPoistaOi, oi, kuulostaa kutkuttavalta =)
PoistaOlemme marraskuussa muuttaneet omakotitaloon, jonka pihalla tätä kasvaa. Kasvin nimeä sain hetken etsiskellä, että oikea löytyi. Innokkaana odotan kesää ja syksyä, miltä pihalla näyttää!
VastaaPoistaHankin tämän juuri paitsi ulkonäkönsä vuoksi, myös siksi, että sitä voi käyttää (nuoria versoja) vihanneksena. Mikä onkin huvittavaa ajatellen peura-aitaa... Oma maa on jäykkää savea, joten kaikki pitää istuttaa kunnon kumpuihin ja parannan ympäröivää maata jatkuvalla orgaanisen aineen lisäämisellä. Näissä oloissa ei tämä varmaan innostu liikaa lisääntymään, mutta selvinneekö hengissäkään.
VastaaPoista