Löysin kirjavarastoistani huonekasvikirjan vuodelta 1972. Muistelisin tämän kirjan olleen mammavainaani kirjahyllyssä ja olen tainnut joskus lapsena selaillakin kirjaa. Nyt kun viherkasvit ovat trendimaailman huipulla niin löytö ei ollut ollenkaan hullumpi. Kirjassa on herkulliset vihreänmustat piirroskuvituskuvat. Kirjassa on juttua myös Pelargonioista eli Pielikeistä. Nimi on johdettu sanasta Pelargos mikä tarkoittaa haikaraa tai kurkea. Sana viittaa kukan rakenneseikkoihin sekä pelargonioiden kuulumiseen kurjenpolvien heimoon.
Olen surkea pelakuiden kasvattaja vaikka pidänkin niistä kovasti. Elokuussa olisi kuulemman ollut hyvä aika ottaa pistokkaita honteloista kukkavarsista ja talvea vasten pelakat pitäisi leikata lyhyiksi. No vielä on aikaa, joten taidan kohta leikata muutaman pistokkaan. Nämä puutarhahommat kun pitäisi aina olla niin kurinalaisia puuhia ja millään kun ei hentoisi leikata noita honteloita.
Suvikummun Marja ja
Kivipellon Saila tuntuvat vuorostaan olevan varsinaisia pelakuu mestareita ja pistokas poikineen varttuu heidän hoivissa toinen toistaan upeammiksi taimiksi. Nyt pitää siis alkaa treenaamaan oikein todenteolla näitä pelakkahommia.
Millaisia vinkkejä Teillä on pelakuiden talvetukseen, entäpä pistokaslisäykseen? Kaikki vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.
Nämä valkeat pelakuut ovat jotain fiinimpää rotua, mutta tietysti olen hukannut heidän ihanuutensa nimikyltit. Joten ei auta muu kuin ihastella neiti nimettömiä =)
Ihanan valkean ruukun olen löytänyt vuosia sitten Tammisaaren kukkakaupasta. Näitä tarvittaisiin muutama lisääkin, ovat nimittäin sen verran suloisia =)
