Eilen sorruin sitten ahmimiseen. Suupala suupalalta hotkaisin itseeni tuon Ella Rädyn metsäpuutarha kirjan. Saniaiset, sammalkasvustot ja lehtiperennat valtasivat ajatukseni ja sinililjat, karhunlaukat ja metsätulppaanit höystivät ajatuksenjuoksua. Pala palalta metsäpuurha alkoi piirtyä verkkokalvoille =) Huh tuskin maltan odottaa maan sulamista.
Metsikkömme sijaitsee tammivyöhykkeellä tai ainakin aivan sen tuntumassa. Pikkumetsikössä kasvaa myös villinä pieniä tammen taimia ja läheisessä metsikössä kukkii keltavuokot. Multavan maan paksuus vaihtelee, koska kalliokumpareet puskevat sieltä täältä. Metsikön alareunassa on multavaa ja kosteaa maata varmasti aivan yllin kyllin kun taas kallio kohdissa ohuemmalti. Kallion alla on myös vanha kansakoulun aikainen kaivo, mikä on kylläkin kasvanut juurista lähes umpeen. Mutta kosteuttakin alueella piisaa. Siis hyvin moninaista metsikköaluetta.
Kun olin perehtynyt metsäpuutarhoihin oikein antaumuksella, perehtynyt eri metsätyyppeihin ja löytänyt niiden joukosta omamme, uppouduin vielä hetkeksi viimeisimpien The English Garden sekä Garden Illustrated lehtien pariin. Niistä löysin taas toinen toistaan innoittavampia kuvia ja fiiliksiä.
Mattona kulkevia matalia kasvustoja. Lumikelloja, paljon erilaisia lumikelloja ja karhunlaukkaa haapojen ja lahoavien puunrunkojen sekaan. Vihreää, rehevää ja runsasta kasvustoa. Tulppaanipuu, samettisumakki, pähkinäpensaita ja siipipähkinöitä, neidon hiuspuu, manteli ja sammalrunkoisia vanhoja haapoja lehväkattona korkeuksissa. Mahtaakohan onnistua =) Mutta ainakin yritetään =)