Potager rakkautta =)

Potager on imaissut jälleen mukaansa. Voi tätä päivää olen niin odottanut. Aamulla kun katsoin ulos keittiön ikkunasta niin näin kuinka yö oli vienyt mennessään viimeisetkin lumenrippeet - Jee =) Sehän ei voinut tarkoittaa muuta kuin tarttumista saksiin, sekatööreihin, haravaan ja kottareihin. Ensimmäisenä puhdistui pystyakseli, jonka olin jo talvella melko hyvin puhdistanut. Ja sen jälkeen luvassa oli astetta kovempi rupeama vaaka-akselin kimpussa. Potagerin reunalla odottaa suorastaan huumaavan tuoksuinen kuorma hevosenitseään, joka odottelee seuraavaksi pääsyään istutusalueille.

Tässä on potagerin pääty, paikka johon potager päättyy ja josta pelto alkaa. Vaaka-akselin aloituspäädyn loppuun saattaminen on tämän kesän projekteja. Sitten potageriin tulee ikään kuin oma sisäänkäynti kotitieltä =)

Pitkään heinämaana ollut potagerin vierusmaa kynnettiin syksyllä, joten saas nähdä mitä siihen ilmestyy keväällä. Toivotaan, että potagerin reunalle viime vuonna istutettu orapihlaja-aita ottaisi kunnon kasvuspurtin ja pikkuhiljaa potagerin pääty rajautuisi pellosta.

Tässä pystyakseli kiviaidan suunnalta kuvattuna. Täällä kiviaidan vieressä kasvava kultasade on aivan syöty ja sen elvytystyöt ovat vielä vaiheessa. Joskin kohtapuoliin on jo kiire moisen puuhan kanssa, sillä siihen malliin ilmat ovat lämmenneet.

Ja tässä sitten vaaka-akselin toinen pääty, eli tuleva sisääntulonäkymä =) Kun pakittaisin vieläkin taaksepäin niin näkisimme käytävän ja sen kummankin puolen istutetut orapihlaja-aidanteet. Mutta sisääntuloalue on vielä niin hirveä, etten tohtinut peruuttaa enempää =) Tällaista tänään ja nyt työt kutsuvat takaisin joten oikein mukavaa pääsiäismaanantaita teille kaikille <3 p="">

Kansainväliset käsimerkit potagerissa

Kansainvälisille käsimerkeille on nyt kysyntää potagerissa. Ihmettelin maailman myrskyjen keskellä, että mitä kellertävää potagerissa näkyykään ja päätin astella sitten oikein paikan päälle tarkastelemaan tilannetta. Kellarissa talvensa viettänyt kanaverkko ei näemmä sitten suojannut näitä puita tänä talvena. Itseasiassa keväänä. Sillä joku on käynyt nakertamassa tämän ja kolme muuta omenapuuta ihan lähiaikoina. Argh.

Sitten mikä pahinta! Seitsemän vuotta vanha ja vuosien saatossa vankistunut kultasadekin oli syöty. Ensin kuvasin kultasateen itsekseni, mutta kuvissa se näytti niin pieneltä, että houkuttelin nuorimmaisen mittasuhdeihmiseksi kuviin.

Hetken kuluttua nuorimmainen kysyi, että onko kädet hyvin ja huutelin vaan kameran takaa, että juu, juu. Kunnes sitten kuvia purkaessa huomasin nämä kansainväliset käsimerkit. Että sellainen puutarha-apuri tällä kertaa. Mitenkäs teidän apurien laita on? Onko puutarhakipinä syttynyt vai into puutarhajuttuja kohtaan tätä luokkaa? No tulkitsen nämä hienovaraiseksi vihjeeksi jänöjussien herkutteluhimoille =)

Matopentti ja muut vanhanaikaiset kujeet =)

Tänään vietetään Pentin-päivää. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivut tietävät kertoa erinäisiä tarinoita suomalaisista vuotuispäivistä, joihin Matopenttikin eli Pentin-päivä lukeutuu. Päivät ja yöt ovat nyt yhtä pitkiä. Madot eli kyykäärmeet kömpivät tänään ensikerran ulkosalle koloistaan ja lämmittelevät auringonpaisteessa. Karjaa ei ole syytä tänään laskea ulkosalle, sillä siitä voi seurata pahaa onnea koko vuodeksi jne. Matopentin innoittamana siispä päätin lähteä katsahtamaan meidän matosia.

Ensimmäiseksi katsahdin talon eteläseinustan, jossa keväisin on kyitä näkynyt. Eilinen lumimyräkkä tosin vaikeuttaa matohavaintojani selkeästi. Joskin naapurissa asusteleva kyytutkija on sanonut, että kyyt saattavat tulla lumihangellekin keväisin. Itse en niitä lumessa ole koskaan havainnut, mutta tutkimaan siis. Narskun alkuja ja kellanvihreitä päivänliljan piippoja sen sijaan löysin =) Ja ei muuta kuin potageriin ja kiviaidan läheisyyteen.

Aurinko lämmitti oikein todenteolla. Vesi tippui puiden oksilta ja linnut liversivät. Kiviaidanteessa oli eilisen myräkän rippeet vielä nähtävissä. Mutta ei matosen matosta vaikka kuinka hiippailin ja tarkkailin. Sen sijaan ränsistynyt linnunpönttö osui silmiini. Joten luvassa on selvästikin linnunpönttötalkoot vielä tälle keväälle. Sillä metsäpuutarhakin kaipaa pönttöjä =) Tässä muuten linkki vanhaan postaukseen, jossa meidän matoset ovat oikein poseeraamassa kiviaidanteella =)

Portinpieleen joku oli piirrellyt nuolia merkiksi =) Niitä tuntui olevan myös potagerissa. Minkäköhän aarrekätkön luo nämä johtavat? Ja kukakohan näitä komeita nuolia piirtelee?

Lopuksi poikkesin vielä metsäpuutarhan lämpimille rinteille katsahtamaan josko matosia täällä näkyisi. Mutta vain muutama lumisateesta viluinen sinivuokko roikutteli nuppujaan ja kuivatteli vesihelmiä terälehtiensä pinnalta. Joko sinä olet tehnyt kyyhavaintoja?