Ritareita ja kukkivia työhanskoja =)

Tämä kuva kuvaa ehkäpä parhaiten arkea potagerin ympärillä =) Näitä pinkkejä hanskoja kuluu vuositasolla lähemmäs 20 paria. Tässä vaiheessa kesää on myös kynnet kuluneet tuossa kitkennän ja häärinnän lomassa. Mutta silti niiiiiiin rakastan tuota potageria ja siellä häärimistä. Tällä hetkellä kukkii kaikki ihanuudet ja tuoksut ovat vähintäänkin huumaavat. Nepalinhanhikki Potentilla Nepalensis "Miss Wilmott"  on viihtynyt niin, että se on tehnyt satoja pikkuisia siementaimia ympäriinsä.

Niin on viihtynyt myös sinipiikkiputki, jättipoimulehdet, ritarinkannukset, tyräkit ja ritarinkannuksetkin. Meillä ei näet ole oikeastaan lainkaan potagerissa rikkaruohoja vaan niiden tilalla on rikkojen lailla leviäviä perennoja. Tänään olen kitkenyt satoja ja taas satoja sinipiikkiputkia ja jättipoimulehtiä =) Voi kuinka muistan sen ajan kun haaveili, että jokin perenna olisi tehnyt edes yhden siementaimen. Nyt olen todennut, että perennojen kylväytyminen on melkein painajaismaisempaa kuin rikkojen levittäytyminen. Kyllä tämä puutarhurointi on ihmeellistä.

Mutta sitten itse asiaan =) Eli ihaniin ritareihin. Nyt on kermainen, piehehkö butterball kukassa.

Ja ihanaakin ihanampi Pink Ruffles paistattelee myös auringonvalossa.

Ritareiden seassa on tähtisilkkiyrttiä ja sen tuoksu on erityisen hienostunut ja makea. Ei ihme, että se houkuttelee itseensä pörriäisiä herkuttelemaan. Kitkiessä seurasin pörriäisten touhua ja parhaimmillaan yhdessä kukassa oli neljästä viiteen raitapaitaa.

Sitten takaisin ritareihin =) Tämä ihanuus muodostaa kartiomaisen kukkavanan. Väriyhdistelmä on mitä ihanin vähän rusehtavaan taipuvaisen tyräkin kanssa.

Tämä ritari on vuorostaan kukkavanaltaan pitkä ja kukat ovat erityisen harvassa. Mikä ritareissa on ihaninta on juurikin niiden vaihtelevuus. On hyvin tiivis kukkavaisia, on kartiomaisia, on harvoja on pylväsmäisiä, lyhyitä, keskipitkiä ja korkeita ritareita.

Tämä ritari on kasvanut omenapuun sisään ja kurottelee reilun kahden metrin korkeuteen

Tällaisissa maisemissa on kohtuullisen kivakin viettää päivä kitkien =) Oikein antoisaa puutarhaviikkoa Teille =)

Miten Reetu liittyy potagerin käytävien kunnostukseen?

Käytävien puhdistus tuntuu kiehtovan vuodesta toiseen =) Nyt viimeiset kaksi päivää olen tehnyt lähes kellon ympäri puhdistustöitä potagerissa. Tähän puhdistukseen kuuluu jos jonkin näköisiä toimenpiteitä. Päälimmäisenä rikkojen kitkentää ja käytävien haraamista, mutta myös melkoista perennojen ja kukintojen poistoa. Mutta mikä tärkeintä kitkentään ja potagertyöhön kuuluu oleellisena musiikki niin kuin moni on vuosien saatossa huomannutkin. Potagerin tunnelmiin toimii usein keskiaikaiset sävelet, venäläiset valssit tai muutoin klassiset sävelet. Mutta toista se on työmusiikin laita. Viimeiset kaksi päivää olen viettänyt Frederikin seurassa. Huh nyt moni Teistä varmaan hieraisee silmiään ja mielessään ajattelee, että mitäköhän tuo oikein höpisee. Musiikki on kummallista ja siihen liittyy kummasti tunteiden ja muistojen kirjo. Frederik vie muistot lapsuuteen ja fiilikset nousevat etenkin pitkiin työpäiviin kummasti. No miksi Frederik sitten liittyy lapsuuteeni? Nyt jokainen viimeistään ymmärtää =) Olen lapsuuteni kulkenut tienpäällä. Siinä missä muut lapset jäivät päiväkotiin, minut haettiin usein päiväunten jälkeen karja-autolla päiväkodista. Silloin päiväkodit menivät viimeistään viideltä kiinni ja usein maakuntaan suuntaavat karjanhaku retket kestivät pidempään iltaan. Muistan kuinka hienolta se tuntuikaan kun olin varmaan viiden vanha ja katsoin päiväkodin ikkunasta kuinka rekka hurvasi pihaan, pojat olivat selvästikin kateellisia ja minä lähdin kohti uusia seikkailuja. Karja-autossa soi c-kasetilla iskelmää ja kaiken maailman ralleja ja me hurvasimme milloin minkäkin mammastin pihaan ja suuret mullikat ajettiin kyytiin. Seikkailut jatkuivat tilalta toiselle ja sillä välin kun miehet paiskivat töitä ja ajoivat karjaa minä yleensä jutustelin jonkun vanhan mammastin kanssa =) Sellainen Frederikin ja seikkailujen täyteinen lapsuus kasvatti tekemään työtä, painamaan pitkää päivää ja mikä parasta se opetti rakastamaan tarinoita ja erilaisia ihmisiä =) Siinä missä rekan kyydissä ja mammasteilta kuuli jos jonkin moisia tarinoita niin iskelmiin kätkeytyvät tarinat ovat kiehtovia, etenkin töitä paiskiessa. No Frederikin tarinoista voidaan olla montaa mieltä, mutta lapsuudessa en ymmärtänyt hölkäisen pölkäystä mitä Reetu lauleskeli, pääasia oli tunnelma mikä lauluihin liittyi. Niissä oli aina jokin kepeys, ilo ja menemisen tuntu.

Siispä Reetun voimin potager näyttää siistimmältä päivä päivältä =) Tänään erityisesti jäi mieleen Ii - siellä on se joki....

"Lokikirjaan siirtyy piirteet sielustain"

Moni Teistä on ollut huolissaan kulleroiden katoamisesta. Huolelle ei ole syytä, sillä jätin varuiksi kymmeniä, ellei peräti satoja siementaimia varttumaan, siltä varalta, että kulleroita vielä tarvitaan jossain muualla.

Mutta tällaista tänään... Kuuluuko Teidän puutarhoihin musiikki? Ja mitä luureissa päivisin soi? Olisi mukava kuulla jos muillekin liittyy musiikki puutarhanhoitoon. Tiedän, että moni on sanonut nauttivansa luonnon äänistä, mutta itse en jaksa vääntää kahdeksan ellei peräti kahdentoista tunnin työpäiviä ilman musiikin voimaa ja luureista kuuluvia tarinoita.

Ihanassa Opaliinassa kirkastuneita ajatuksia =)

Eilinen vierähti ihanaakin ihanammassa Opaliinassa. Veronika oli järjestänyt päivän, jossa Hernepensaskujanne oli mukana kertomassa puutarhajuttuja. Lämmin aurinko helli päivään osallistujia ja herkulliset leivokset, muut herkut ja vilvoittava raparperijuoma pitivät huolen myös makunautinnoista. Idyllinen ympäristö ja lämminhenkinen ilmapiiri sai innokkaimmat istahtamaan ja puhumaan puutarhaa =) Voiko mikään ollakaan parempaa =)
Puutarhasta puhuminen kirkasti myös ajatuksia potagerista. Tarinoiden kulkiessa potagerin alkuvaiheista kohti nykytilaa kirkasti alkuperäisen värimaailman pikkuhiljaisen katoamisen ja tästä oivalluksesta inspiroituneena kävin aamulla ottamassa potagerista ja sen vallanneesta keltaisuudesta kuvia. Keltaisuus on pikkuhiljaa ihan varkain vallannut tilaa alkuperäiseltä laventelinsiniseltä. Nyt alkoikin siis värienpalautustalkoot. Hyvästi keltainen ja tervetuloa takaisin ihana sinisyys =)

Käytävät olivat jälleen lähes ummessa ja jättipoimulehdet kukkivat kiihkeästi

Kullerot olivat valloittaneet sekä keskirondellin, että alareunassa olevan rondellin.

Ei muuta kuin kottikärryt, sakset, sekatöörit ja sankot paikalle. Aivan ensimmäisenä leikkasin keskiakselilta kaikki jättipoimulehtien kukinnot pois ja samalla myös sai lähteä kaikki kasvillisuus mikä ryöppysi murskekäytäville. Jättäreiden kukinnot leikkaan aina siksi, ettei ne ehteisi siementämään. Seuraavaksi saivat lähteä kaikki kirsikkapuiden viheliäiset juuriversot sekä muutoinkin kirsikkapuiden alaoksia, jotta näkymä avautuisi paremmin käytävän päässä häämöttävälle pellolle. Lopuksi lähtivät kullerot. Nappasin kullerot juurineen ja vein ne tunkion täytteeksi. Nyt potagerin keskiakseli piirtyy jälleen esiin ja värimaailma tuli huomattavasti rauhallisemmaksi ja tyylikkäämmäksi. Vielä jotain pientä sinistä tuohon keskiakselille niin avot =)

Ritareita on kaatunut viimeöisessä taistossa myrskyä, kaatosadetta ja ukkosta vastaan. Seuraavaksi pitänee linnoittautua tämän käytävän kimppuun. Täällä laajennuaosalla tuo alkuperäinen väritys onkin voimissaan ja ritareiden jälkeen sinikatanat aloittavat kukintansa.

Toisen puolen uudisosalla on vuorostaan unikot riistäytyneet niin, että niidenkin levittäytymistä pitänee hieman rajoittaa. Suunnitelmissa on pyhittää koko tuleva viikko potagerin perusparannuksiin ja linnoittautua sen jälkeen metsäpuutarhan uumeniin.