Eilinen vierähti ihanaakin ihanammassa
Opaliinassa. Veronika oli järjestänyt päivän, jossa Hernepensaskujanne oli mukana kertomassa puutarhajuttuja. Lämmin aurinko helli päivään osallistujia ja herkulliset leivokset, muut herkut ja vilvoittava raparperijuoma pitivät huolen myös makunautinnoista. Idyllinen ympäristö ja lämminhenkinen ilmapiiri sai innokkaimmat istahtamaan ja puhumaan puutarhaa =) Voiko mikään ollakaan parempaa =)
Puutarhasta puhuminen kirkasti myös ajatuksia potagerista. Tarinoiden kulkiessa potagerin alkuvaiheista kohti nykytilaa kirkasti alkuperäisen värimaailman pikkuhiljaisen katoamisen ja tästä oivalluksesta inspiroituneena kävin aamulla ottamassa potagerista ja sen vallanneesta keltaisuudesta kuvia. Keltaisuus on pikkuhiljaa ihan varkain vallannut tilaa alkuperäiseltä laventelinsiniseltä. Nyt alkoikin siis värienpalautustalkoot. Hyvästi keltainen ja tervetuloa takaisin ihana sinisyys =)
Käytävät olivat jälleen lähes ummessa ja jättipoimulehdet kukkivat kiihkeästi
Kullerot olivat valloittaneet sekä keskirondellin, että alareunassa olevan rondellin.
Ei muuta kuin kottikärryt, sakset, sekatöörit ja sankot paikalle. Aivan ensimmäisenä leikkasin keskiakselilta kaikki jättipoimulehtien kukinnot pois ja samalla myös sai lähteä kaikki kasvillisuus mikä ryöppysi murskekäytäville. Jättäreiden kukinnot leikkaan aina siksi, ettei ne ehteisi siementämään. Seuraavaksi saivat lähteä kaikki kirsikkapuiden viheliäiset juuriversot sekä muutoinkin kirsikkapuiden alaoksia, jotta näkymä avautuisi paremmin käytävän päässä häämöttävälle pellolle. Lopuksi lähtivät kullerot. Nappasin kullerot juurineen ja vein ne tunkion täytteeksi. Nyt potagerin keskiakseli piirtyy jälleen esiin ja värimaailma tuli huomattavasti rauhallisemmaksi ja tyylikkäämmäksi. Vielä jotain pientä sinistä tuohon keskiakselille niin avot =)
Ritareita on kaatunut viimeöisessä taistossa myrskyä, kaatosadetta ja ukkosta vastaan. Seuraavaksi pitänee linnoittautua tämän käytävän kimppuun. Täällä laajennuaosalla tuo alkuperäinen väritys onkin voimissaan ja ritareiden jälkeen sinikatanat aloittavat kukintansa.
Toisen puolen uudisosalla on vuorostaan unikot riistäytyneet niin, että niidenkin levittäytymistä pitänee hieman rajoittaa. Suunnitelmissa on pyhittää koko tuleva viikko potagerin perusparannuksiin ja linnoittautua sen jälkeen metsäpuutarhan uumeniin.
Omassa perennapenkissä vallitsee värien sekamelska, toisaalta ne korostavat toinen toistaan kukkiessaan. Voi harmi noita sateen kaatamia kukkia 😡
VastaaPoistaVärien sekamelska on ihastuttavaa, mutta potagerin ilmeeseen se tuo kaaosta niin pahasti, että oli aivan pakko karsia. Sade on tosiaan kaatanut hurjasti ritareita
PoistaSade on viime päivinä saanut kukat tosiaan pahoin lakoon.
VastaaPoistaSade ja kuumuus on saanut kaiken suorastaan räjähtämään tänä vuonna
PoistaKeltainenkin näytti hyvältä. Uskon, että kuitenkin alkuperäisen värimaailman haluaa saada takaisin. Aika nopeasti voi värimaailmat muuttua.
VastaaPoistaHarmi, että joudutte kippaamaan kasveja tunkiolle. Teillä voisi kohta olla jo pieni oma taimimyymälä pystyssä.
Aikani minäkin rakasti keltaisen ja valkoisen liittoa. Ne näyttivät yksityiskohtana hyvältä, mutta kokonaisuudesta tuli katastrofaalinen ja tunnelma muuttui sekavaksi. Meillä on tosiaan noita taimia ihan vaikka taimistoksi asti =)
PoistaVoi kulleroita - olisivatko ne kelvanneet metsän reunaan! Uskomatonta kuria ja järjestystä potagerissa noudatetaan, mutta niinpä se näyttää hallitulta ja yhtenäiseltä!
VastaaPoistaNo kulleron siementaimia jäi vielä potageriin kymmeniä, ellei peräti satoja, joten saan siirrettyä kulleroita jemmaankin =)
PoistaUpsista, miten kirpaisi tuo kulleroiden kompostikohtalo. Tänään nimittäin ihastelin pihamaalla viime kesänä sinulta saatua kulleroa, joka kukkii niin kauniisti kolmen auenneen kukan voimalla. Ja nuppujakin on vielä odottamassa. Mutta ymmärrän toki tarpeen saada potageriin järjestystä. Niin minäkin tekisin. Tuon poimulehden suhteen olen kahden vaiheilla: tykkään ja en tykkää. Jospa sen kukinnot pysyisivät pystyssä, eikä se siementäisi niin vietävästi mm. hiekkakäytäville. Tosin viime päivien sateissa mikään ei taida pysyä pystyssä. Tukemista löytyy puutarhassa pilvin pimein. Ja parhaillaankin taas sataa...
VastaaPoistaEi hätää Between - siementaimia jäi vielä kymmeniä ellei peräti satoja, joten kulleroita saadaan ilahduttamaan vielä vaikka minne. Sateen kyllä kaatavat aivan kaiken tällä hetkellä
PoistaJa kiitos myös tuosta Opaliina-linkistä. Kävin tsekkaamassa ja mielenkiintoiselta paikalta vaikuttaa. Kunhan joskus siellä suunnalla suhailen, taidan käydä katsomassa.
VastaaPoistaOpaliinassa kannattaa ihmeessä käydä, se on aivan hurmaava paikka ja leivokset suorastaan sulavat suussa =)
PoistaOikerastaan myös minun mielessäni hieman kirpaisi tuo kulleroiden kohtalo, mutta toisaaltaan ajattelen näin. Kulleron jos vain kerrankin on nähnyt loistavana Lapin kesän kukkaniityllä niin sinne se myös parhaiten sopii.
VastaaPoistaPoimulehden maatiaisversio on mielestäni jalostettua sisartaan paljon kauniinpi ja myöskin tukevakasvuinen sopien vaikkapa reunuskasviksi, kukat silläkin loppujen lopuksi viistävät maata.
Oikeastaan poimulehti olisi kauniinpi ilman kukkiaan.
Ihailtavaa kurinalaisuutta! Minä olen aivan liian hellämielinen ja se näkyy sitten sekamelskana (vähän joka paikassa =)).
VastaaPoista