Potagerin sisääntulon kimpussa ja ihastuttavan patsaan lumoissa =)

Voi meitä onnekkaita. Potagerin alkumetreistä asti olen puhunut siitä, että keskiympyrä tarvitsisi patsaan. Vuosien saatossa on tullut vaikka mitä vastaan, mutta ihanien naisfigurien hinnat ovat kivunneet aina tuhansiin euroihin. En siis olisi koskaan edes unelmissa uskonut tällaisen päivän koittavan. Ihanaakin, ihanampi naapurimme on nuoruudessaan opiskellut taideakatemiassa ja tehnyt siellä veistoksia. Tänään hän pysäytti autonsa potagerin laidalle ja sanoi tuovansa meille patsaan palkkioksi nurmikon ajosta hänen pihatieltään. En ollut uskoa korviani. Tiesin oitis, että patsas olisi upea, sillä naapurin keltainen talo on kaikkine yksityiskohtineen, kakluuneineen ja William Morrisonin tapeteineen kuin sadusta. Patsas saapui muutaman tunnin kuluttua tapaamisestamme ja voi taivas, miten ihastuttava, kontrapostoasentoinen naisfikuuri patsas onkaan - vauh. Patsas on patinoitua betonia ja painoi niin julmetusti, että hädin tuskin saatiin se kannettua potagerin keskiympyrään. Alkuviikosta pitää kipaista kauppaan hakemaan betonia ja valaa tälle ihanuudelle jalusta keskiympyrään.

Mutta sitten potagerin muihin asioihin. Pari, kolme päivää hiki on lorissut, lapio heilunut ja kottikärryt viuhuneet. Sillä potagerin sisääntulo on ollut keskeneräinen ties kuinka kauan. Kaikki tarvittavat aineksetkin ovat olleet kotosalla jo viime vuodesta asti, mutta kun muut hommat ovat pukanneet niin hirmuisesti päälle, ettei mukamas ole ehditty. mutta nytpä on =) Sisääntulopäädyn pensasaidan vierestä on puuttunut metrinen kuorikatealue sekä kuorikatetta ja kukkapenkkiä rajaava kivetys.

Siispä ei auttanut kuin kaivaa puuvajasta maanrakennuskangas esiin. Se on muuten sellainen artikkeli, että sitä täytyy olla aina rullallinen jemmassa.

Ensin vedettiin tuttuun tapaan mittalangat kohdilleen.

Sitten maanrakennuskangas mittalankojen mukaisesti, kivetys ja kuorikate paikoilleen.

Samaan syssyyn aloitettiin vielä varsinaisen sisäänkäynnin rakentaminen. Alueella kasvoi ihan nurmikko ja tässä allaolevan kuvan alalaidassa näkyy jättimäinen pihlajan kanto, mikä oli sisääntulokäytävän tiellä.

Ei siinä auttanut kuin kaivaa jyrsin naftaliineista ja jyrsiä nurmikko ylös, harata kaikki heinätupot pois ja kaivaa vanhan käytävänaloitukset reunakivetykset pois ja siistiä reunat.

Ja sitten alkoikin hikisin urakka. Lapiolla kannon kimppuun. Onneksi oli juuri iltapuhteena katsottu iki-ihanan Monty Donin puutarhaohjelman jakso, jossa porukalla kaivoivat kokonaisen ison puun maasta vanhanajan malliin. Ei siis muuta kuin niillä voimin kannon kimppuun. Pari tuntia hikeä ja kaivuuta, kaivuuta ja hikeä. Sitten ilmassa olevat juuret poikki moottorisahalla ja huh - kanto oli tiessään.

Nyt alue on tasoiteltu ja käytävää pitäisi jatkaa vielä muutama metri. Ja sitten onkin vielä miettimyksen paikka. Tuleeko alueelle portti, kaari sisäänkäynti, sisääntulopilarit vai mitä ihmettä? Jotain potagerin valkeutta kaipaisin tännekin. Mutta ideaa pitää vielä tutkailla Pinterestistä ja kirjoista, joten tähän palailen kun ajatus kirkastuu.