tiistai 6. marraskuuta 2018

Grande finale ja talviset puutarhat


Pimenevät illat houkuttelevat seireenin lailla käpertymään omiin oloihin ja uusien haaveiden pariin. Muutama päivä sitten lukulistalla oli puut ja suuret tunteet, tänään kiehtoo talvipuutarha sanan varsinaisessa merkityksessä. Haaveissa ovat heinät, syksyn marjat, siemenkodat ja ihmeelliset kaarnat. Moni asia etenee vaan hitaammin kuin nopeammin ja vuosia haaveissa ollut arboretum muotoutuu suurimmaksi osin mielikuvituksen varassa. Toki neljä ensimmäistä puuvartista ovat jo maissa, eli alku on olemassa.

Haavelistan kärkisijaa on vuosia pitänyt himalajankoivut (Betula utilis) ja pitäisikin varmaan jo nyt olla yhteyksissä johonkin taimistoon ja tilata neljä valkean tuohista puuta kotipihaan kevääksi. Niin brittiläistä ja niin arboretumia ja heiniä sekaan. Uusimmassa Trädgårdlivissä on juttua ihanista talventörröttäjistä ja esittelyssä kirja talvisista puutarhoista. Cedric Polletin Winter Gardens, reinventing the season vaikuttaa kirjalta, mikä lähtee oitis tilauslistalle.

Levylautasella soi ranskankielinen Les Passants ja jatkan haaveilua villaviltin lämpöön kääriytyneenä


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Palm court ja rakkaus puihin!


Metsä ja puut - jotain kiehtovaa, jotain inspiroivaa, jotain salaperäistä ja jotain ikiaikaista. Meillä kaikilla on oma suhteemme niihin. Tällä hetkellä metsä ja puut elävät jonkinmoista renessanssia ja niiden merkitys on nousussa monessakin suhteessa. Meidän takapihalta aukeaa tie jättimäiseen hiilinieluun, mikä jatkuu kilometrien matkalta kohti etelää. Pönttöuuneissamme ritisee lähimetsän puu tuottaen lämpöä ja 116-vuotiaan talovanhuksemme hirsirunko hengittää ja pitää kodin vankkumattomana. Käsissäni on uusin Pleasure Garden, mikä tekee uskomattoman matkan puun ja metsien elämään. Sillä koko tämän kertainen numero kantaa nimeä The Romance of the Trees.


Lehti kuljettaa lukijan mielenkiintoisiin tarinoihin ja sivuaa mm. puiden merkitystä kirjallisuudessa, sivuilla vilahtelee niin Harry Potterin tällipaju kuin Tolkienin tarinoiden metsät ja Danten Jumalten näytelmä. Metsässä ja puissa on jotakin taianomaista, jotakin inspiroivaa, jotakin mikä on innostanut taiteilijoita ja kirjailijoita vuosisatojen ajan.


Seuraavaksi lehti raottaa Agatha Christienin katoamista 3.12.1926. Lopulta Christien löydettiin hotellin Palm courtilta, ruukuissa olevien palmupuiden kehystämästä hotellisalista, jossa orkesteri soitti kevyttä klassista musiikkia. Kuvat vievät menneeseen tunnelmaan ja melkein voi kuulla orkesterin soitannan. Pleasure Garden pysäyttää tapansa mukaisesti.



Tämän jälkeen lukija pääsee Amerikan länsirannikolle, Kaliforniaan ja Oregonin osavaltioihin, joissa kasvaa maapallon suurimpiin ja vanhimpiin lukeutuvat punapuut. 1000-2000 vuotta vanhat punapuut kurottautuvat aina 75-85m korkeuteen. Niiden ympärysmitta saattaa lähennellä järisyttävää 10 metriä, eikä niitä ylety kuin pienesti halaamaan. Niiden äärellä olo tuntuu kovin pieneltä.


Lopuksi pääsemme vierailulle arkkitehti Alvar Aallon kotiin, kuulemme suomalaisesta puusta, metsästä, muotoilusta ja vanerista. Kotoisa koivu näyttäytyy kauniin kellertävänä ja rauhoittavana samoin ikkunoista avautuvat näkymät metsään.

Lukunurkassani on myös toisenlainen lehti, lehti jonka punainen printtimuste kertoo siitä, että Seuraava vallankumous syntyy metsästä. Muovin aika on taittumassa ja luonnon oma komposiitti tarjoaa meille tulevaisuudennäkymiä ja uusia innovaatioita. Suomen maapinta-alasta on 78% prosenttia metsän peitossa ja meillä on aarre käsissämme. 


Juttelimme Katin kanssa viimeisimmässä podcastissamme suhteestamme metsään. Podcastin voit kuunnella alla olevalla soittimella. Katin Metsä vähentää stressiä ja parantaa terveyttä artikkelin pääset lukemaan tästä linkistä.




Mitä metsä Sinulle merkitsee ja millainen metsäsuhde Sinulla on? Olisi kiva kuulla ajatuksiasi metsästä ja puista. 

lauantai 3. marraskuuta 2018

Piipahdus puutarhapatsaiden pariin


Tässä kuluneella viikolla sain mahdollisuuden piipahtaa töiden jälkeen puutarhapatsaiden paratiisissa, Somerolla. Olin jo keväällä törmännyt patsaisiin Instagramissa ja jallittanut työkaverini selvittämään missä päin Someroa tuo ihmeellinen patsaita maahantuova yritys olisi. Sain kesällä kuvaston näistä Haddonstonen komeista kivipatsaista, suihkulähteistä ja muista ihanuuksista. Varasin vaatimattomasti raparperihuuppakokoelmaani muutaman uuden huupan ja viime viikolla pääsin noutamaan ne. Samalla sain kuulla patsaiden maahantuonnista, puutarhan rakentamisesta ja komeasta ansarista.


Valkeat kivipatsaat ovat vanhojen kartanojen ja linnojen alkuperäispatsaiden ja koristeiden rekontruktioita. Erityiseksi nämä patsaat tekevät aitouden tunne, niin materiaalin kuin muotokielen suhteen. Niissä ei ole pätkääkään muovin ja massatuotannon tuntua vaan näistä huokuu vanhanajan arvokkuus, brittiläisyys ja kestävyys. Patsaat ja suihkulähteet tosin vaativat hulppeudessaan arvoisensa miljöön ja puitteet. Poikapatsaan takana pilkottava uurna oli taivaallisen ihanan näköinen. Saisikohan potagerin johonkin rondelliin raivattua sille paikan?


Patsaspuiston ympärille on rakennettu puistomaista puutarhaa. Upeat vanhat puut kehystävät puutarhaa, valtaisa tammi toimii nurmikentän keskipisteenä ja pensasryhmä taustoittaa valkeiden patsaiden ryhmää ja ansarin terassia. Puutarhan taide tuo siis maahan näitä komeita englantilaisia kivituotteita.

Omat hankintani olivat siis vaatimattomampia, patsasta ei lähtenyt mukaan vaikka mieli olisi tehnytkin. Mukaani lähti siis kaksi Punertavasta kivimassasta tehtyä raparperihuuppaa tai kotoisammin pyttyä niin kuin työkaverini niitä nimittää =). Kivitavara kestäisi pakkasta ja ulkona säilyttämistä, mutta toistaiseksi kannoin kaverukset kasvihuoneen suojiin pitelemään talvea. Nyt kokoelmassani on huimat seitsemän raparperihuuppaa ja vielä tarvitsisi jostain saada yksi lisää niin saisin tulevana kesänä potagerin käytävien kummankin puolen 4 ja 4 pyttyä symmetrisesti. Mutta viimeisen pytyn haluaisin taas jonkin hieman erilaisen. Nyt pyttyjä on kolmelta eri valmistajalta ja pyttyrivistöön tulee kivasti vaihtelua erilaisten pyttyjen ansiosta.