Koko katastrofia ilmassa

Tänään oli likimain katastrofipäivä. Jyminällä soiva päänsärky tempaisi likimain puoleksipäiväksi pimeän makuuhuoneen uumeniin ja jopa kukon kiekuilut tuntuivat vähintäänkin päätähalkovalta metakalta. Nuorimmainen oli käyttänyt kuitenkin aikaansa tehokkaasti ja tonkinut ylätalolla mammavainaan vanhoja matonkuteita, joita löysin toivuttuani sieltä täältä nurmelta ja talon takaa. yksi päätyi jopa somistamaan orpona laatoitustyömaalla jököttävän laventelin nimikylttiin. Jokunen on ihmetellyt työtahtiamme. Tahti taitaa juontaa juurensa aina lapsuuteeni asti. muistan kuinka mamma heilutti käsiään ja silloin mentiin eikä meinattu. Pistettiin kukkakaalia, kurkkuja, purjoja, keräkaalia, tomaateita maahan aina myyntiin asti ja koulittavana oli tuhansia, tuhansia ja tuhansia taimia. Meillä oli hehtaari kaaleja, toinen kurkkuja, suuria kasvihuoneita ja olen kasvanut mullankiilto silmissä. Juureni ovat pehmeän maan kosketuksessa, aamukasteen viileydessä, sormien läpi valuvassa mullassa ja pienten itäneiden taimien lupauksessa. Rakastan keskeneräisyyttä, siinä piilee kestävyyden ja pysyvyyden siemen. Keskeneräisyys tarkoittaa sitä, että pysyy liikkeessä, elämä soljuu eteenpäin ja vie sinua mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Jokainen päivä on täynnä yllätyksiä, oivalluksia ja uusia ideoita. Puutarhammekin on niin jättiläissuuri, ettei sitä voikkaan saada valmiiksi. Ja jos sellainen päivä koittaa, että kaikki on valmista silloin on aika luopua, pakata kimpsut ja kampsut ja löytää jokin rappiotila ja lähteä uusiin seikkailuihin. Täällä on ikään kuin itse itselleen töissä, tekemässä yhteisestä unelmastamme totta. Ja luulempa, että yhteinen unelmamme on nimenomaan suuri seikkailu puutarhan ihmeellisiin syövereihin, kummallisiin kokeiluihin, yhdessä tekemiseen ja elämänmakuiseen elämiseen. Ja minulle elämänmakuinen elämä tarkoittaa virtausta, virtausta mikä imee syövereihinsä, tempaa mukaansa ja kiihtyy, kiihtyy ja väliin hidastuu, mutta alinomaan kuitenkin liikkuu eteenpäin. Siinä päänsärkypäivän hengentuotosta kerrassaan=)

Hernepensaskujanne, jonka takaa siintää potager tai toisin päin siintää etupihamme, puuvajamme ja talonnurkkamme. Pensasaita hernepuiden edessä sai eilen aimo annoksen hevosenvoimaa ja kunnon kastelun sekä ruohokatteen. Aikomuksenamme on siis mitä ilmeisemmin kiihdyttää hitusen aidan kasvua, koska sormet syyhyävät jo aika tavalla pensasaidan muotoiluun.

Valusoikot ja muotit ovat olleet kuumassa käytössä., reunuskiviä on kertynyt erinäisiin pinoihin 70 kpl ja tasaisia terassilattoja 44 sekä terassin boordikiviä 8. Valuprojektit jatkunevat pitkin loppukesää ja ensiviikolla pääsemme terassin rakentamisen kimppuun jälleen.

Ihanat punahatut ovat täyttäneet lupauksensa, likimain 50 punahattua on aluillaan ja niitä löytyy yhteensä neljää eri sorttimenttiä. Saamme siis rakennusaineita perhosbaarimme varten.

Njam ja ihanat, suloiset ja ah niin herkullisen väriset salkoruusut rehevöityvät päivä päivältä. Kävin muuten Jelliton sivuilla hitusen tutkailemassa lisäsiementilaustarpeitakin. Josko vaikka tänävuonna vielä muutaman sujauttaisi maan uumeniin.

Omavaraisuutemme on kasvanut huippuunsa. Nyt tomaatit kypsyvät kiivasta vauhtia puuvajan nurkalla ja perunat ovat jo mojovan kokoisia. Nuorimmainen kävi tänään hakemassa kanalasta korillisen lämpöisiä vasta munittuja munia mansikkakakun leivontaan. Kirmaili potagerin kätköissä pyydystämässä toinen toistaan ihmeellisempiä perhosia ja keräsi koriin potagerin antimia, joista kokattiin suussasulavia herkkuja.