Elokuun asterien katveessa

Elokuu on ovella, varpaiden välistä tirskahtelee yön viilentämä sadevesi ja kaukaa kantautuu tappurin rytkytys. Päivät ovat viilentyneet, tuuli kääntynyt ja suuri odotus on ilmassa. Kesän taittuminen tietää aina suurta odotusta, mielen valtaa äkkinäinen haikeus ja tekee mieli käpertyä pörröisen viltin suojiin. Olen kaivanut levylautaselle France Gallin parhaimpia ja vetäytynyt työhuoneen lämpöön, tehnyt tutkimusmatkaa renessanssin ihmeisiin ja haaveillut, vaikka ulkona kukkii, elokuun asterit ovat avanneet nuppunsa ja viattomat terälehdet yrittävät napata auringonsäteen. .

Latva-artisokan kätköissä piileskii suuri salaisuus. Vuosia olen haaveillut latva-artisokista ja nyt meillä on monta tälläista pullukkaa nuppua, emmekä kuitenkaan edes tiedä milloin nuput tulisi poimia ja valmistaa herkkuja. Mutta pääasia on kasvattaminen. Muistan kuinka vuosikaudet unelmoin tammiunikosta. tilasin vuosi toisensa jälkeen siemenet aina uudestaan ja uudestaan kuitenkaan onnistumatta kylvöissä. Neljäntenä vuotena tammiunikot itivät, niiden hienostuneet lehdet kasvoivat ja varret varttuivat. Muistan kuinka syksyllä kastehelmet olivat jäätyneet hennoille kehdille ja voi kuinka kauniita lehdet siinä koskemattomassa aamussa olivatkaan. Sitä jotain samaa on loppukesän odotuksessa, sitä odottaa hiljaisia unenverhoamia aamuja, jolloin kastehelmet kilvoittelevat ennen aurinkon säteiden kimmellystä, sitä kuinka kuuraiselle nurmelle jää jälki askeleista ja ensimmäiset polttopuut rätisevät syysillassa.

Kesäkukat ovat puhjenneet kukkaan. Violetin sininen on ehkäpä kauneimpia sävyjä vehreässä puutarhassa.

Nuppujen muodot, kukkavarsien kurottaminen, pienet kukkalehdykät - parasta on hiipiä, ihmetellä ja ihastua, parasta on koskettaa ja nuuhkaista, parasta on tuntea kuin tuuli puhaltaa ja kuulla kuinka perhosen siivet suhahtavat. Puutarhassa on miljoona pientä salaisuutta kunhan seisahtaa, viipyilee ja odottaa.

Unikot, joita kylvin yltiöpäisesti ja salassa muilta ovat saaneet tuulta mekkojensa alle ja kohta sadat rubiininpunaiset mekot tanssivat. Unikkojen terälehdet ovat niin hienostuneita, niin aistikkaita, että niiden ihasteluun voisi käyttää kokonaisen päivän tai kaksikin.

Aion kerätä siemeniä jälleen talteen ja keväällä pyörähtää piruetin kukkapenkissä ja sadettaa unikonsiemenet ympäriinsä. Ja odottaa tuuheita unikkomättäitä.

Eilinen retki Kauppilaan ja Westersiin toi kotikonnuille vihdoinkin punahatun, jota himoitsin jo kaksi kevättä sitten. muistan kuinka Villinpihan sannin kanssa bongattiin näitä jostain Euroopasta eikä niitä ollut missään Suomessa vielä silloin saatavilla. Sitten unohdin ja nyt muistin jälleen.

Moni on esitellyt nuokkuvia liljamaitaan, olen ihastellut ja nauttinut kukkaloistosta. Meilläkin on yksi lilja, jolla on yksi kukka ja kun oikein kyyristyy tai pikemminkin menee kontalleen maahan voi tarkastella liljan kitaa, pieniä pilkkuja ja napata kuvan kaunokaisesta. Tuoksukin on aivan huumaava

Ja sitten seuraavana päivänä voi nähdä herkkusuun suoraan ruokapöydässä.

Marie Laforet (jotta voit nähdä sinisiä unia, antaa ajatuksen laukata ja hetken vain haaveilla)