torstai 22. heinäkuuta 2010

Tarinaa suunnitelmien synnystä, Oleilua keittäjän helmoissa ja operukan huoneistossa

Päivät virtaavat lipuillen ohitseni ja loman loppu lähenee nopeampaa kuin osaan edes aavistaa. Kuitenkin salaisiin tutkimusmatkoihin on aina riittävästi aikaa. Ylätalomme, josta olen joskus aiemminkin maininnut on kiinnostanut, kiehtonut, tempaissut syövereihinsä kerta toisensa jälkeen. Alakerrassa on huoneisto opettajalle. On keittiö puuhelloineen, olohuone pönttöuuneineen ja pitsiverhoineen sekä kaksi makuukammaria.

Yläkerran huoneistoon on oma sisäänkäyntinsä ja siellä voi aistia tuulahduksen koulun keittäjän askareista. Keittäjällä on soma keittiö ja yksi kammari kamiinoineen. Tämä talo tupsahti ikään kuin kylkiäisinä hankkiessamme koulun jokinen vuosi sitten.

Opettajan olohuoneessa on raidalliset, käpysuomukuvioidut ja koristelehdyköin höystetyt vaaleat tapetit. Sähkötkatkaisijat huokuvat menneestä ajasta ja pönttöuunin posket ovat nauttineet tulen loimotuksesta viimeksi 60-luvun lopulla.

Makuukammarin seinillä on runsaasti sinisiä ruusuja. Siniset paksusta villasekoitekankaasta olevat verhot ja kevyt harsomainen pitsi lepattavat tuulessa ja talossa elää miljoonittain sinisiä pieniä haaveita, unohtuneita unelmia, joista voi kuulla suhauksen, jos oikein tarkasti kuuntelee.

Toisen makuukammarin pitsiverhot lepattelevat läpivedossa kuin purjeet konsanaan. Meilläkin on unelma - unelma tämän talon pikkuhiljaa kunnostamisesta. Vanhojen lattiamattojen alta pilkistää puulattia, seinät ovat ryhdikkäät samoin katoissa olevat pinkopahvit ovat ehjät. Vain katto ja tulisijat ovat suurempaa kunnostusta vaille. Tällä olisi ihanaa sulkeutua työhuoneeseen rakentamaan entistä yltiöpäisempiä suunnitelmia tai pitää vaikka somaa pikku kahviota ohi kulkeville lomalaisille tai...tai.. tai...

Kaappien hyllyillä roikkuu edellisen asukin hyllypaperit, jotka nekin kielivät muutosta olevan jo aikaa.

Yläkerran keittäjän huoneiston vaatekomerossa on sohva ja siellä voi makoilla helteisinä päivinä ja seurailla elämää pihallamme.

Irene Vironperältä kyseli tuolla aiemmissa kommenteisssa sitä miten ylipäänsä lähdemme uusiin puutarhan aluevaltauksiin. Keskeneräisyys, jota edellinen postaus sivusi vahvasti on suuri inspiraation lähde. Koskemattomissa niityissä, ränsistyneissä nurkissa piilee tuhat kätköissä olevaa mahdollisuutta, mitkä pitää vain löytää. Suunnitelmat kulkevat myös virtaavina prosesseina. Tänään tiedämme, että tuohon männyn aluseen nousee jonakin päivänä kivikkopuutarha. Huomenissa voi olla, että joku saattaa tarttua lapioon ja tutustua pikkuhiljaa maaston muotoihin, maaperän antamiin mahdollisuuksiin. Sitten projekti voi vaipua lepotilaan ja hetken kuluttua jälleen kolmepiikkinen pikku käsihara hyväilee multaa sekaisin, etsii kiviä, kallion kielekkeitä ja maasto antaa vihjeen kivikkotarhan muotoutumisesta. Tiedämme, että kivikkotarhaan tulee maastoa mukailevia polkuja, ehkäpä pikkiriikkinen aukio kahvittelupöydälle tai sitten pikkuinen puro hitaasti soljuvalle vadelle. Kuka tietää huomenna ajatus voi olla jo saanut jonkin uuden käänteen. Suunnitelmaan on lupa vaikuttaa on lupa muuttaa suuntaa ja heittää sekaan yltiöpäisiä unelmia.

Tällä taas sijaitsee luumulehdon siemen. Taaimmaiset pensaat ovat vanhoja luumupuita, jotka tuottivat viime vuonna kymmenen ämpärillistä huumaavan makuisia, suussa sulavia, roosaposkisia luumuja. Jonakin päivänä täälläkin lapiot viuhahtelevat, kivet siirtyilevat. polut rakentuvat. Mutta millaiset, siitä ei ole aavistustakaan. Luumulehto on kuitenkin jo olemassa ja se vaan odottaa työhön tarttujaa, inspiroitumista, heittäytymistä ja työn touhua.

5 kommenttia:

  1. Onneksi on joku, joka ymmärtää minua :) Aivan samalla lailla minulla on olemassa asioita vain minun sisäisille puutarhasilmilleni ja ihan yks kaks ne lähtevät näkymään muillekin oikeana hetkenä.

    Teillä on mahtavat puitteet. Ilmoitathan heti, kun "majatalosi" on auki. Ajattele, vierailupuutarha, kukkakuppikahvila. Kuinka iso tontti teillä on? Kivikkopuutarhan paikasta tuli ihan mieleen joku arboretum. Onko tilaa ihanille puille?

    Kirjoituksesi keskeneräisyydestä on niin läheisen kuuloista. Minulle meinasi tulla joskus viime vuonna ahdistus, kun en saanut päähäni yhtään puutarhavisiota. No tilanne on sittemmin korjaantunut vahvasti. Uskon, että stressi tukahduttaa luovuuden ja ilon. Viime vuosi oli työrintamalla aivan kamala ja vaikka olen varsin kovaa tekoa, meinasin väsyä kokonaan. Jos joku asia (vielä negatiivinen) imee kaiken energian ja ajattelun, ei aikaa jää mihinkään muuhun.

    Puutarhahulluttelu on ehdottomasti lääke kaikkiin vaivoihin. Ja etupäässä kuitenkin vain sydämen virkistykseksi, kuten sanot.

    VastaaPoista
  2. Mahtava paikka! Ja voi jo mielessään kuvitella kuinka vieläkin kauniimmaksi se tulee muuttumaan.

    VastaaPoista
  3. Minustakin ideointi ja suunnittelu on kutkuttavaa. Myös toteuttaminen on antoisaa. Valmiiksi saattamista en edes haikaile puutarhassani, se olisi kaiken kivan loppu. Tuo teidän ylätalo on varmasti monien mahdollisuuksien paratiisi, kahvila, majatalo ja puutarhavisiittikeskus olisi aivan ihana!

    VastaaPoista
  4. Hiia ja haa ihanaa, olisinpa keittäjä, niin alati ihailisin ja mieluusti seuraisin teidän mielenkiintoisen mykistyttävää pihaanne...näyttää niiin kauniilta!
    ja tämä ylätalo...oijoi pitsiverhojen heiluntaa, kuin sisälle kuiskaa,. tulkaa tänne..

    VastaaPoista
  5. Aah, mitä luovuuden virtausta! Ihailtavaa, rohkeaa, niin vahvaa heittäytymistä näkyjen ilmentämiseen.
    Mikä lahja onkaan nähdä ympärillään mahdollisuuksia - mahdollisuuksia muokata ympäristöä kauniimmaksi, harmoonisemmaksi, virtaavammaksi - jokaisen puutarhan kulman perusolemuksen paraatipuolen esille nostamiseksi - jokainen kolkka tarjoaa omanlaatuisensa mahdollisuudet. Ne on vaan nähtävä.
    Eikä pelkkä näkeminenkään riitä. Se on vielä toteutettava. Siinäkin vaiheessa on vielä paljon eri mahdollisuuksia.
    Mutta kaikki tämä ravitsee omaa itseä. Sen lisäksi tässä ympäristössä asuminen ja eläminen vielä vahvistaa itseä.
    Kiitos, että jaat kaiken tämän - näin se vielä säteilee sinun tontiltasi muuallekin.

    VastaaPoista