Vaikka puutarha, perennat ja ulkotyöt kiinnostavat niin viherkasvien hoito on sitten oma lukunsa. Meillä on ollut vuosien saatossa jos jonkinnäköistä asukkia, mutta kovasti huonoin seurauksin. Hetkellisesti meillä voi näyttää siis tältä, mutta pelkään pahoin, että saavuttaessa marraskuun tietämille niin näky voi olla aivan toisenlainen.
Edellisen postauksen Villakon yhteydessä Elina ihanaisesta
La Petite Princesse blogista toivoi lisää kuvia meiltä sisältä. Joskus blogin alkuaikoina tuli silloin tällöin napattua sisäkuvia, mutta vuosien varrella sisäkuvien osuus on selvästikin vähentynyt. Ehkä nämä sisätilat ovat itselle niin itsestäänselvyyksiä, että tuntuu ettei niissä ole mitään kuvattavaa. Tänään kuitenkin testattiin pitkästä aikaa sisäkuvia. Ja tältä näyttää meidän viherkeitaassa, viininpunaisessa pikkukammarissa.
Viininpunainen kammari on kansakoulun aikaisessa uskossaan. Eli tämä huone oli tällainen kun muutimme tänne. Tummanpuhuvat tapetit luovat myös aivan omanlaisensa kuvausympäristön, eivätkä vastaa millään muotoa tämänhetken sisustusihanteisiin. Mutta vanhojen huonekalujen kanssa tunnelma on aivan omanlaisensa ja meidän makuun. Tässä huoneessa on historian havinaa. Tummanpuhuvien kalusteiden seassa on vanha Koulukaluston episkooppipöytä, joka toimii kasvipöytänä. Muistan vielä omilta alakouluajoiltani ihmeellisen episkoopin ja sillä seinille heijastetut kirjojen kuvat. Samoin voin haistaa mielessäni spriikopioiden tuoksun. Ja uskokaa tai älkää aloitin koulutaipaleeni 80-luvulla, mutta 13 hengen maalaiskoulussa havisi historia. Sitten kun saavuin 2000-luvun alussa nykyiseen työpaikkaani niin sielläkin oli vastassa episkooppi =) Ja tämä pöytä kuuluu alkujaan työpaikkani episkoopille. Mutta sitten maailma muuttui, kalusteet ja kojeet muuttuivat ja eräänä päivänä sekä episkooppi, että pöytä olivat työpaikan roskalavalla. Ja siitä se sitten alkoi yhteinen matka tämän pöydän kanssa.
Meillä ei ole ainuttakaan uutena ostettua huonekalua. Itseasiassa koko elämäni aikana olen hankkinut ainoastaan 4
Samuli Naamangan Clash tuolia, kaikki muut ovat ikiaikaisia mööpeleitä vuosisadan alusta tai 50-luvulta. Jotenkin vanhoissa huonekaluissa on se tarina ja tunne niin omaa luokkaansa.
Syksymmällä varmaan palailen vielä näihin viherkasveihin, ruukkuihin ja pikkuesineisiin, mutta tässä siis ensimakua =) Ihanaa viikonloppua Teille kaikille.
