Älä himoitse naapurin tätin kukkia

Tänä vuonna kukkaset kujeilee enemmän kuin tarpeeksi. Tänään tuohon viheliäiseen törmäkukkaan on auennut tämän värinen kukka. En koskaan edes hanki värisekoitusta siemenenä kun kasveissa pitäisi olla juoni. Tämän väriset tänne ja nuo taas tuonne. Ei sama kasvi saa kasvattaa erivärisiä kukkia - pöh. Vähän sama on monen ihaileman unikon kanssa. Papaver croceum, jonka hankin ihan multasormen taimivalikoimasta piti olla tulta ja tappuraa - huumaavaa oranssia ja nyt jokikinen kukka on ollut aivan eri värinen.

Päivitys 23.6 aamukahvipöydässä: UPS - Löysin kauan parjaamani törmäkukan siementiedot ja yllätys, yllätys: Scabiosa beaujolais bonnets on kuin onkin viehättävä pensasmainen perenna. Jäntevät varret viininpunaiset kukat, joiden ulommaiset terälehdet ovat vaaleammat ja heteet valkoiset.

Mutta kauan kauan sitten haalimani lehtoängelmä on uskollinen. Sen ihmeellisen ihanat nuput, kevyt vihreys, hentorakenteisuus ja sydäntä syleilevä aistikkuus pitää aina ja iankaiken suuren lupauksen ja ihastuttaa vuosi vuodelta.

Sanni oli postannut akillejaihanuuksista ja Viktoriuspuuhien lomassa kävin myös tarkastamassa omamme. Kerrottu pullukka akilleija on hieman majesteettinen, uhkea ja päättäväinen.

Sen nuput hurmaavat keltavihreällä.

Ja kukkien painosta hän joutuu riiputtamaan päätään alinomaan

Violetti on perinteikkäämpää mallia, kypsää vuosikertaa ja yksinkertaistamaatiaismallia. Rakastan akilleijoja, niiden muotokieli on kuin kuninkaanlinnoista, kyökkipiioista, hulmuavahelmaisista pönkkämekoista ja niistä jokainen kertoo omaa tarinaansa.

Retiiseihin on iskenyt jokin pitsivitsaus. Lehdet ovat rokotettu rei-ille ja ajattelinkin reunustaa pottugeerin neljä pääneliötä ensi vuonna pikkusamettikukilla siinä toivossa, että kaiken maailman kaali ja retiisivitsaukset pysyisivät loitolla.

Mutta punajuuret ovat terhakkaita ja kurottevat jo korkeuksia.

Tänään on puuhattu Viktoriuksen parissa. Ikkunanpokalautoja on asenneltu, ikkunat tilattu ja uljas Viktoriuksemme on kovaa kyytiä valmistumassa. Sahauksen, ruuvauksen ja asennuksen lomassa hiivin naapurin tädin kukkapenkkiin ja oih, oih ja voih. Voi miten himoitsinkaan valkeaa akilleijaa, niin puhtoista ja viatonta kauinokaista. Hetken jo mietin hakevani lapion ja peittäväni kaivamisjälkeni huolella mutta, sitten tulin toisiin aatoksiin;)

Naapurimme on aniharvoin paikalla, hän asustaa ties missä kaukana ja tapiseeraa suurella sydämellä pikkuriikkistä keltaista taloa puuvajamme takana. Talossa on ihanat rimpsureunaiset kaakeliuunit, Morrisin tapetit ja tunnelma on suorastaan vangitseva. Ja puutarha - apua se täynnä salaisia sopukoita, piilopaikkoja ja suojaisia poukamia.

Talon seinustalla on myös toinenkin himoitsemani kukka. Keltainen ruusu, sadan vuoden takaa, ajalta jolloin talo on rakennettu yhtä aikaa koulumme kanssa tai itse asiassa sadankymmenen vuoden takaa. Mutta onneksi sitä voi salaa ihailla Viktoriuksen ikkunoista.