Päivä on jälleen vierähtänyt poikineen. Pottugeeri on kajauttanut kutsuhuutonsa ilmojenteille samoihin aikoihin kukon laulun aikaan ja silloin on mentävä kun kutsu käy. Pikkiriikkiset rikkaruohot ovat toinen toisensa jälkeen pujahtaneet kitkentäruukkuun ja päätyneet lopulta kiviaidanteen vierustan notkelmia täyttämään. Kolmipiikkinen hara on viuhahdellut sukkelaan mullan syövereihin ja muokannut taimirivistöjen välejä ja kasvun kohinaa on ollut ilmassa.
Kivetykset nauttivat pehmeän sammaleen syleilystä ja sateen kostuttamat kivipolut näyttävät jälleen värikirjoaan.
Potagerin ruutuja reunustavissa kukkapenkereissä törmäkukat kasvattelevat täyteläisiä nuppujaan ja kurottautuvat suorastaan ilmojen teille.
Lehtoängelmän soma pitsi on kurottautunut vaaleanvihertävien lehvästöjen ylle.
Ja laventeli kieputtelee kukkavanojaan väliin kohti korkeuksia ja väliin mullan tuoksua kohden.
Pikkiriikkiset kärpäset nauttivat päivästään myös pitsihelmaisen laventelin suojissa.
Kurkut ovat potristuneet ja saavat mieleni rauhoittumaan. Muistan kuinka tienasin oman järkkärikameran jo kymmenvuotiaana omalla kurkkupellolla. Olen kasvanut nuoruuteni kurkkujen parissa ja kurkut kirvoittavat mieleen tuhansia mullantuoksuisia muistoja, muistoja joissa yhdessä jo edesmenneen isoäitini kanssa poljin aamuvarhain kurkkumaalle ja poimimme, poimmimme, ja poimimme yhdessä.
Kunkin potagerin ruudun keskellä on pikkuinen ruutu, mikä on pyhitetty yrteille, salaateille, retikoille, punajuurille ja salkopavuille. Jokaisen tällaisen pikkuruudun nurkkaa varttio maissi. Pottugeerissamme on siis yhteensä 16 maissia. Taimet noudattavat pitkälti neljän kertotautua. Yrttejä ja latva-artisokkaa löytyy siis aina neljällä jaollinen määrä.
Potut ovat pikkuhiljaa nostamassa päätään. Keväällä pellolle lähtö usein viivästyy ja viivästyy, vaikka meillä täällä ykkösvyöhykkeellä olisi päässyt jo huhtikuun alkumetreillä pottuja istuttamaan niin meidän potut pääsivät maihin vasta toukokuun lopuilla. No huusholliin ei ole liiemmin siunaantunutkaan pottujen ystäviä, joten ei syytä huoleen.
Sipuliarmeija komeilee vastakitketyssä maassa ja kylvettelee naattejaan ilta-auringossa.
Tillitkin ovat nousemassa varoen maan uumenista
Tänään se sitten aloitettiin. Nimittäin vanhan autotallirämän kunnostus kasvihuoneeksi. Autotallin uumeniin oli hautautunut jos jonkinmoista vimpainta ja löytyipä sieltä koulun vanha portti ja potkukelkkakin. Lisäksi kauan kaipaamani vanha saunanpata, josta aikeina on tehtailla höyryase rikkaruohoja vastaan.
Autotallin pääty sai vihdoin uuden maalin pintaansa, samoin kuin päädyssä oleva ikkunakin. Seininä olleet tiemitkä pahvit saivat häipyä ja rojua rahdattiin tunti toisensa jälkeen muihin rojujenkätköspäikkoihin.
Löytyipä kaiken keskeltä myös vanha tiskipöytä, josta nikkaroidaan istutuspöytä kukaties =)
Päivä on jälleen vierähtänyt poikineen. Pottugeeri on kajauttanut kutsuhuutonsa ilmojenteille samoihin aikoihin kukon laulun aikaan ja silloin on mentävä kun kutsu käy. Pikkiriikkiset rikkaruohot ovat toinen toisensa jälkeen pujahtaneet kitkentäruukkuun ja päätyneet lopulta kiviaidanteen vierustan notkelmia täyttämään. Kolmipiikkinen hara on viuhahdellut sukkelaan mullan syövereihin ja muokannut taimirivistöjen välejä ja kasvun kohinaa on ollut ilmassa.
Kivetykset nauttivat pehmeän sammaleen syleilystä ja sateen kostuttamat kivipolut näyttävät jälleen värikirjoaan.
Potagerin ruutuja reunustavissa kukkapenkereissä törmäkukat kasvattelevat täyteläisiä nuppujaan ja kurottautuvat suorastaan ilmojen teille.
Lehtoängelmän soma pitsi on kurottautunut vaaleanvihertävien lehvästöjen ylle.
Ja laventeli kieputtelee kukkavanojaan väliin kohti korkeuksia ja väliin mullan tuoksua kohden.
Pikkiriikkiset kärpäset nauttivat päivästään myös pitsihelmaisen laventelin suojissa.
Kurkut ovat potristuneet ja saavat mieleni rauhoittumaan. Muistan kuinka tienasin oman järkkärikameran jo kymmenvuotiaana omalla kurkkupellolla. Olen kasvanut nuoruuteni kurkkujen parissa ja kurkut kirvoittavat mieleen tuhansia mullantuoksuisia muistoja, muistoja joissa yhdessä jo edesmenneen isoäitini kanssa poljin aamuvarhain kurkkumaalle ja poimimme, poimmimme, ja poimimme yhdessä.
Kunkin potagerin ruudun keskellä on pikkuinen ruutu, mikä on pyhitetty yrteille, salaateille, retikoille, punajuurille ja salkopavuille. Jokaisen tällaisen pikkuruudun nurkkaa varttio maissi. Pottugeerissamme on siis yhteensä 16 maissia. Taimet noudattavat pitkälti neljän kertotautua. Yrttejä ja latva-artisokkaa löytyy siis aina neljällä jaollinen määrä.
Potut ovat pikkuhiljaa nostamassa päätään. Keväällä pellolle lähtö usein viivästyy ja viivästyy, vaikka meillä täällä ykkösvyöhykkeellä olisi päässyt jo huhtikuun alkumetreillä pottuja istuttamaan niin meidän potut pääsivät maihin vasta toukokuun lopuilla. No huusholliin ei ole liiemmin siunaantunutkaan pottujen ystäviä, joten ei syytä huoleen.
Sipuliarmeija komeilee vastakitketyssä maassa ja kylvettelee naattejaan ilta-auringossa.
Tillitkin ovat nousemassa varoen maan uumenista
Tänään se sitten aloitettiin. Nimittäin vanhan autotallirämän kunnostus kasvihuoneeksi. Autotallin uumeniin oli hautautunut jos jonkinmoista vimpainta ja löytyipä sieltä koulun vanha portti ja potkukelkkakin. Lisäksi kauan kaipaamani vanha saunanpata, josta aikeina on tehtailla höyryase rikkaruohoja vastaan.
Autotallin pääty sai vihdoin uuden maalin pintaansa, samoin kuin päädyssä oleva ikkunakin. Seininä olleet tiemitkä pahvit saivat häipyä ja rojua rahdattiin tunti toisensa jälkeen muihin rojujenkätköspäikkoihin.
Löytyipä kaiken keskeltä myös vanha tiskipöytä, josta nikkaroidaan istutuspöytä kukaties =)
Mikä suloinen oodi kasvamisen kauneudelle ja kasvattamisen ihanuudelle:)
VastaaPoistaVoi mahoton tuota sinun kaunista pottugeeria! Ja tuo kansakoulun vanha portti löytää varmasti arvoisensa paikan pihamaaltanne. Tuota autolallinrämästä saa tosiaan mitä oivallisimman kasvihuoneen ja istutuspöytäkin valmiina... huoh!
VastaaPoistaOn tuo niin hengästyttävää, että! Kitkentäsormiani syyhyää, mitenköhän kotitoimistopäivälleni käy. Lapsi jos illalla sanoi: "Äiti, sie et oikein hyvin hoida sitä hiekkkalaatikon vieressä olevaa kukkapenkkiä!" Apua! Pitää laittaa verhot ikkunan eteen ja laput silmillä keskittyä papereihin.
VastaaPoistaKasvihuoneprojektinne aiheuttaa kylmiä väreitä ja jotain selittämätöntä hinkua! Olen ihan hulluna löytäjen tekemiseen muiden ihmisten rojukasoinapitämistä paikoista... Täydellistä.
Aamukasteisessa puutarhassa kulkiessani keräilin muutaman kukan maljakkoon. Juhannusruusun yhteen ja sekalaisia toiseen. Siellä voi oikein kuulla miten ideat ja visiot rynnistävät päin. Ihan parasta.
Olet tosi hyvä kuvaamaan! MInäkin olet jo aikoja haaveillut kasvihuoneesta, mutta eipä sitä olet ilmestynyt enkä itsekään osaa tehdä. Kaunis marketta, en ole tuollaista ennen nähnyt.
VastaaPoistaMI-TEN ihmeessä olet saanut näin paljon aikaan? Yksin vai onko sulla paljonkin työvoimaa?
VastaaPoistaKuvat on niin herkullisen kauniita, että täytyy aina työpäivän aikanakin käydä vilkuilemassa ja taas jaksaa.
Kiva että olet palannut takaisin!
Ajankäyttöä minäkin ihmettelen. Nukutko lainkaan? :) Upeaa on, hienoa seurata edistymistä!
VastaaPoistaNäyttää niin kauniille!
VastaaPoistaMinullekin tulee puutarhatöistä usein mieleen isoäitini, jonka kanssa olimme kesät kasvimaalla ja puutarhassa.