Voihan viktoriaaniset viritykset

Tänään oli meidän Viktoriuksen rakennuspäivä. Toki ennen töihin ryhtymistä piti aterioida ja mitäs muutakaan kuin nakkeja, tucceja, salaattia ja sydänleivoksia. Jos olisin ruoka niin mitä luultavammin olisin kylmä HK-sininen, voimakassuolainen voi, kirpeä suolakurkku ja kivikova näkkileipä - njam. Mutta tänään piti keventää, jotta jaksaisi paiskia Viktoriuksen parissa.

Siinä sivussa nuorimmainen kestitsi vieraita ja herkutteli coctailtikuilla, leivoksilla ja ties millä herkuilla. Ja kuinkas muuten kuin kuohuvaa limunaadia pilkullisista pikareista.

Mutta kärhö on jo malttamaton. Se tahtoo päästä pikapuoliin oikomaan juuriaan mullan uumeniin ja raukka parka saa jököttää päivästä toiseen tuvan rappujen edessä ja odottaa - odottaa Viktoriuksen valmistumista.

Täällä meidän Viktorius on. Aamulla eilisiltana puretut seinät odottelivat työn jatkajia ja puuhaa oli totisesti luvassa päiväksi jos toiseksikin.

Aluksi edustan maa-aineksia piti siirrellä ja tasoitella,jotta ylipäänsä edes mahtui työskentelemään. Meille on siunaantunut niin kivirikas maaperä, että taustalla näkyvä röykkiö on tulosta muutaman tunnin maanmöyrimisestä. Kivet jatkavat Viktoriuksen valmistuttua matkaa kivikkopuutarhan penkereeksi.

Kaivuutöiden yhteydessä paljastui myös pinoinen kallionnyppylä tulevan kasvihuoneen edustalta. Maaston muotoja mukaelemaan rakennetaan vapaamuotoisesti polveileva polku, mikä johtaa Viktoriuksen edustalta kivikkopuutarhaan.

Mikä kumma Viktorius sitten on? Koko ikäni olen haaveillut Viktoriaanisesta kasvihuoneesta ja tuskimpa oikeaan sellaiseen koskaan rahukit edes riittävät, joten nyt oli vihdoin aika palauttaa mieliin Viktoriaanisten ihanuuksien salat. Koska vanhan autotallin kattorakennetta tukee kolme sähkötolpista kyhättyä pilaria, päätimme jättää ne paikoilleen. Mutta verhota visusti tolpat piiloon. Viktoriaanisille kasvihuoneille on tyypillistä valkoisuus ja jonkin sortin kivijalkaosio, joko puinen tai tiilinen. Päädyimme tiilien puutteessa puuverhoiluun. Toisaaltaa, koska meidän Viktoriuksesta tulee pulpettimallinen ja taustalla komeilee jättiläismäinen puuvajan pääty tumminen punamultamaaleineen niin koko valkeus ei taida sittenkään olla pahitteeksi.

Iltaan mennessä etuseinämän rakenne oli pikkuhiljaa muotoutunut. Kahteen suureen aukkoon tulee kumpaankin neljästä viiteen kapeaa ja pitkullaista ikkunaa, jotta ilmeeseen saisi edes hitusen vangittua tuota Viktoriaanisen ajan ylväyttä. Hankaluutenahan on katon loivuus ja alkuperäisen rakennelman mataluus. Saas nähdä, projekti etenee vauhdilla ja täysin randomina, joten minkäänlaista ennakoitavuutta ei ole edes ilmassa kuinka tämän huomenissa käy.

Mutta meidän Viktorius on ainakin aluillaan ja suuri lupaus on ilmassa