Niitä on saapunut lisää!

Olin tänään läpikulkumatkalla Skanssissa ja poikkesin pikimmiten Kauppilan kukkakauppaan. Ja mitä minä näinkään! Rimpsureunainen, kellohameinen kaunokainenhan se siellä lattianrajassa kutsui kyyristymään. Tuvan pöydällä oli vielä yhden syklaamin menevä kolo, joten hienohelma pääsi matkaani =)

Kotosalla tongin kiivaasti puutarhakirjahyllyäni ja jotenkin kaukaisesti muistin nähneeni juttua syklaameista myös Saila Roution Kukkia sipuleista kirjassa. Ja niinhän kirjasta löytyikin kokonainen aukeama syklaamitietoutta lisää. Saila oli nostanut esiin muraattisyklaamin, metsäpuutarhojen kuningattaren, joka saattaa talvehtia näillä leveyksillä kohopenkissä. Vauh! Tuollaisia pitää testata metsäpuutarhassa ensi vuonna. Toinen talvehtiva laji oli balkaninsyklaami. Siis etsintään tällaiset yksilöt =) Saila puhuu kirjassaan myös vaalealehtisistä, tuoksuvista syklaameista. Voi miten puutarhat ovatkaan inspiroivia ja olo on kuin Kolumbuksella tutkimusmatkojaan tehdessään.

Kirjahyllyssä oli vielä toinenkin kirja, joka valaisi syklaamien ihmeellistä maailmaa. Kodin huonekasvit vuodelta 1968 kertoi puolestaan, että syklaamien juurimukulassa on vararavintoa. Kirjassa kerrotaan, että syklaamien lehdistön tulisi olla niin tiivis, että lehdet pystyvät kannattelemaan ylösalaisin käännetyn kasvin painon. Syklaamien ei saisi koskaan kärsiä veden puutteesta. Kirjassa kehotetaan siirtämään kasvukautensa lepovaiheen saavuttanut kasvi ruukkuinen päivineen muovipussissa kellarin pimeyteen lepäämään talveksi. Monenmoisia vinkkejä siis jälleen =)

No sitten jälleen uuteen kaunokaiseeni. Voi kunpa näissä aina lukisi mitä nämä ovatkaan. Mutta tämän kertaisetkin olivat ilman nimitietoja, joten hänen kauneutensa on vain rimpsureunainen, kellohameinen syklaami =)

Ja näin paljon sakkia on tuvan pikku pöydällä =) Voisikohan noita vielä vähän tiivistää, jos joku ihanuus taas kävelee vastaan?

Suloiset syklaamit

Suloiset syklaamit ovat vallanneet keittiön ikkunan. Syklaamit eli alppiorvokit saapuivat Englantiin 1500-luvun loppupuoliskolla. 1629 ilmestyneessä Paradisi in Sole Paradisus Terrestris kirjassa esiteltiin yhdeksän muunnosta syklaameista. Ihmeellisen upeasti kuvitettua kirjaa pääsee muuten selaamaan netissäkin. Tässä linkki digijulkaisuun. Kasvitieteilija John Parkinson oli aikansa merkittävimpiä kasvitieteilijöitä ja hän näki kasvitieteellisen maailman jumalallisena ilmestyksenä ja uskoi, että puutarhojen kautta ihminen voi saavuttaa palan Edeniä. Entisaikoina puutarhoihin oli ilmeisestikin hengellisempi tulokulma. Yhtä kaikki, mutta kirjan 800 puupiirroskuvaa ovat todella upeita ja kiehtovia ajankuvia kasveista, niiden kasvattamisesta ja kasvutavoista.

1730-luvulla syklaami esiteltiin Euroopassa ja niitä kasvatettiin lähinnä kasvihuoneissa. Sittemmin 1860-luvulla aloitettiin syklaamien jalostus ja vuosisadan loppuun mennessä ilmestyi valkeita, punaisia, vaaleanpunaisia ja purppuranpunaisia lajikkeita. 1900-luvulla jatkoksi ilmestyivät violetit, tummanpunaiset ja tulipunaiset muodot. Nyttemmin jalostajien kiinnostus on siirtynyt lehtimuotoihin, -väreihin ja kukkien moninaisuuteen.

Meillä on rimpsureunainen syklaami, minikokoinen sylkaami sekä suurikukkainen syklaami.

Syklaamit kasvavat tuvan ikkunalla. Vanhassa kansakoulussa on kaksinkertaiset ikkunat ja talvellakin ikkunoiden välittömässä läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin muualla sisätiloissa. Syklaamit nauttivat viileämmästä huoneilmasta. Eri lähteiden mukaan syklaamit viihtyvät parhaiten 10 - 18 C lämpötilassa. Ne rakastavat valoa, mutta eivät piittaa suorasta auringonpaisteesta. Meidän pohjoisikkunalla ei aurinko juuri näyttäydy, joten paikka on juurikin passeli. Mukulajuurista syklaamia tulisi kastella tassin kautta. Sillä suoraan juurelle lorautettu vesi mädännyttää helposti kukka- ja lehtivanat.

Nykyään syklaameihin kuuluu reilut parikymmentä lajiketta. On rimpsureunaisia, on kerrottuja, on suurikukallisia, on miniversioita ja kerrottuja lajikkeita. Tänä aamuna löysin superihanan kellokukkaisen, cyclamen"Petticoat"  ruotsalaisesta puutarhalehdestä. Vauh - tuommoisen kyllä haluaisin, mutta mistäköhän moisia löytää? 

Kukat kukkivat ja aurinko paistaa kirkkaammin =)

Heti herättyäni kun näin maiseman, näin kuuran huurruttaman potagerin, kukkaset ja auringon ensisäteet, en voinut kuin syöksyä kameran kanssa ikuistamaan tuota kauneutta. Kipaistessani kevein askelin pitkin potagerin käytäviä ja kumartuessani toinen toistaan upeamman kaunokaisen ääreen mielessäni soi moldovalaisen säveltäjän, Eugen Dogan romanttisen hienostunut, mutta samalla niin mahtitempopinen valssi. Voi tätä onnea. Talvi on ovella =)

Jatkoin kierrostani ihastuksesta pakahtuneena ja ihanaiset ritarinkannukset, jotka kukkivat toistamiseen olivat niin kauniita. Värit muuttuvat, kuuran valkeus yhdistettynä hienosuneisiin purppuran sävyihin ja kuolleisiin, rusehtaviin kukkavanoihin on vähintäänkin runollista =)

Koko potager kylpi hämyisessä aamuvalossa

Katanat olivat kietoutuneet yksinäisen punahatun siemenkodan ympärille. Ja nämäkin näyttivät niin romanttisilta, niin taianomaisilta.

Yhtäkkiä värimaailma muuttui jälleen. Tyräkkien lakastuneet lehdet olivat värjäytyneet hentoon oranssiin ja kuuran kuoruttamat katanat loistivat.

Valo oli uskomattoman upeaa ja haurasta. Ja Eugen Dogan valssi valtasi mieleni ja vei minut hetkeksi sadunhohtoisiin maailmoihin. Voi puutarha, millainen runsaudensarvi ja elämysten lähde oletkaan.