lauantai 30. heinäkuuta 2016

Potagerin sisääntulon kimpussa ja ihastuttavan patsaan lumoissa =)

Voi meitä onnekkaita. Potagerin alkumetreistä asti olen puhunut siitä, että keskiympyrä tarvitsisi patsaan. Vuosien saatossa on tullut vaikka mitä vastaan, mutta ihanien naisfigurien hinnat ovat kivunneet aina tuhansiin euroihin. En siis olisi koskaan edes unelmissa uskonut tällaisen päivän koittavan. Ihanaakin, ihanampi naapurimme on nuoruudessaan opiskellut taideakatemiassa ja tehnyt siellä veistoksia. Tänään hän pysäytti autonsa potagerin laidalle ja sanoi tuovansa meille patsaan palkkioksi nurmikon ajosta hänen pihatieltään. En ollut uskoa korviani. Tiesin oitis, että patsas olisi upea, sillä naapurin keltainen talo on kaikkine yksityiskohtineen, kakluuneineen ja William Morrisonin tapeteineen kuin sadusta. Patsas saapui muutaman tunnin kuluttua tapaamisestamme ja voi taivas, miten ihastuttava, kontrapostoasentoinen naisfikuuri patsas onkaan - vauh. Patsas on patinoitua betonia ja painoi niin julmetusti, että hädin tuskin saatiin se kannettua potagerin keskiympyrään. Alkuviikosta pitää kipaista kauppaan hakemaan betonia ja valaa tälle ihanuudelle jalusta keskiympyrään.

Mutta sitten potagerin muihin asioihin. Pari, kolme päivää hiki on lorissut, lapio heilunut ja kottikärryt viuhuneet. Sillä potagerin sisääntulo on ollut keskeneräinen ties kuinka kauan. Kaikki tarvittavat aineksetkin ovat olleet kotosalla jo viime vuodesta asti, mutta kun muut hommat ovat pukanneet niin hirmuisesti päälle, ettei mukamas ole ehditty. mutta nytpä on =) Sisääntulopäädyn pensasaidan vierestä on puuttunut metrinen kuorikatealue sekä kuorikatetta ja kukkapenkkiä rajaava kivetys.

Siispä ei auttanut kuin kaivaa puuvajasta maanrakennuskangas esiin. Se on muuten sellainen artikkeli, että sitä täytyy olla aina rullallinen jemmassa.

Ensin vedettiin tuttuun tapaan mittalangat kohdilleen.

Sitten maanrakennuskangas mittalankojen mukaisesti, kivetys ja kuorikate paikoilleen.


Samaan syssyyn aloitettiin vielä varsinaisen sisäänkäynnin rakentaminen. Alueella kasvoi ihan nurmikko ja tässä allaolevan kuvan alalaidassa näkyy jättimäinen pihlajan kanto, mikä oli sisääntulokäytävän tiellä.


Ei siinä auttanut kuin kaivaa jyrsin naftaliineista ja jyrsiä nurmikko ylös, harata kaikki heinätupot pois ja kaivaa vanhan käytävänaloitukset reunakivetykset pois ja siistiä reunat.



Ja sitten alkoikin hikisin urakka. Lapiolla kannon kimppuun. Onneksi oli juuri iltapuhteena katsottu iki-ihanan Monty Donin puutarhaohjelman jakso, jossa porukalla kaivoivat kokonaisen ison puun maasta vanhanajan malliin. Ei siis muuta kuin niillä voimin kannon kimppuun. Pari tuntia hikeä ja kaivuuta, kaivuuta ja hikeä. Sitten ilmassa olevat juuret poikki moottorisahalla ja huh - kanto oli tiessään.

Nyt alue on tasoiteltu ja käytävää pitäisi jatkaa vielä muutama metri. Ja sitten onkin vielä miettimyksen paikka. Tuleeko alueelle portti, kaari sisäänkäynti, sisääntulopilarit vai mitä ihmettä? Jotain potagerin valkeutta kaipaisin tännekin. Mutta ideaa pitää vielä tutkailla Pinterestistä ja kirjoista, joten tähän palailen kun ajatus kirkastuu.



torstai 28. heinäkuuta 2016

#kesäkukkaLOVE on tullut myös sisälle

Kukkalan Sannan #kesäkukkaLOVE on saanut huushollin sekaisin. Nyt kesäkukkalove yltää jo sisätiloihinkin. Ahkera ramppaaminen paikallisessa puutarhassa on saanut minut sortumaan ties mihin ihanuuksiin. Vanhan kansakoulun sisätilat ovat saaneet ihanuuksia piironkiensa päälle.

Gloksinia eli suppilokukka oli viedä jalat alta kun kohtasimme ensi kertaa puutarhan eteistilassa. Miten ihanat pilkut kukalla voikaan olla. Olen armoton pilkkujen ystävä ja ahh tätä kauneutta. Puutarhan myyjä kertoi gloksinian olevan ikiaikainen kesäkukka, joita oli mummojen ikkunoilla. Itse en kyllä muista tällaista aiemmin nähneeni. Kun tutkailin paremmin mikä kukka oikein onkaan kyseessä niin selvisi, että gloksinia on mukulakasvi, joka syksyllä kukinnan jälkeen lakastuttaa lehtensä. Gloksiniat kaipaavat talveksi lepokauden ja oleilun +15 asteen lämpötilassa. Kevään tullen mukulat voi istuttaa uuteen multaan ja kasvi alkaa pikkuhiljaa uudelleen kasvunsa. Pitääpä siis yrittää tuota talvettamista. Nämä muuten viihtyvät mieluummin varjoisalla ikkunalla kuin auringonpaisteessa.

Tänään jouduin hakemaan kaverin vaaleanpunapilkkuiselle. Tämä violettipilkkuinen oli jäänyt kummittelemaan mieleeni, eikä siinä sitten auttanut muu kuin hypätä aamusta autoon ja hakea tämäkin ihanuus meille. Vanhassa kansakoulussa kun ollaan niin olkkarissa päivystää myös itse presidentti Relander ja gloksinia pääsi hänen vartioivien silmien alle =)


Sitten meillä on vielä minisyklaami. Tämä viihtyisi parhaiten vain 15 asteen lämmössä. Joten tämä on syytä viedä ulos varjoon näin kesän ajaksi, jotta se viihtyisi. Mutta hetkeksi ihanuus piti ottaa sisälle kun ulkotyöt keskeytyivät viheliäisen sateen vuoksi.


Näiden lisäksi meillä on myös kaksi huonepalsamia. Nämä saatiin lahjana kaukaiselta sukulaiselta, joka oli kasvattanut nämä itse siemenistä. Palsamitkaan eivät niin riemuitse auringonpaisteesta vaan viihtyvät mieluummin varjoisammalla ikkunalla. Tällaista siis sadepäivän kunniaksi =)


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

#KesäkukkaLOVE ja ihanat viherbegoniat

#KesäkukkaLOVE on kyllä niin ihanaa. Hernepensaskujanteen istutukset ovat komistuneet päivä päivältä. Tämän vuoden ehdottomasti paras löytö oli viherbegoniat. Viherbegonia, jota en muuten googlesta tuolla nimellä löytänyt, on ihastuttavan terhakka kasvutavaltaan ja tuo kuulas kellertävän vihreys toimii kivasti miljoonakellojen violetin ja hopealangan harmaan sävyjen kanssa. Tässä siis aimo annos kujan kukkaloistoa =)


Moni on kysellyt näistä ruukuista. Nämä ihanaiset punosruukut olen löytänyt paikallisesta puutarhakaupasta muutamia vuosia sitten. Silloin hamstrasin kaikki samanlaiset ruukut meille. Tämä on muuten yksi suuri ongelma Suomessa. Nimittäin kauniiden ruukkujen löytyminen on niin kiven takana, että ihan harmittaa. Jos joku Teistä tietää hyvän paikan, josta löytyy upeita ruukkuja niin saa ilmiantaa paikan oitis, sillä sellaiselle olisi varmastikin kysyntää =)



tiistai 26. heinäkuuta 2016

Kirsikoita ja ihana clafoutis

Juuri kun ollaan toivuttu sunnuntaisesta yllätysvieraasta niin arki painaa taas päälle, niin ettei meinaa mukana pysyä. Kirsikkasato kypsyy näet silmissä. Kiitos tuhannesti edelliseen kirsikka postaukseen tulleista säilöntä vinkeistä. Nyt jääkaapissa on tekeytymässä kirsikkalikööriä kahden litran purnukassa, pakastimeen on hulahtanut kymmenen rasiaa kivettömiä kirsikoita aivan sellaisenaan ja eilen yötä vasten on syöty Saaripalstan Sailan vinkkaama suussa sulava Clafoutis.

Nuorimmainen on ollut ahkerana apurina kirsikoiden poimimisessa.






Clafoutis 
Clafoutis on ranskalainen pannukakku, johon upotetaan kauden hedelmiä. 

Ainekset


7dl kirsikoita

Taikina

2 dl kermaa
1 dl maitoa
3/4 dl sokeria
3 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
1/2 tl suolaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
25 g sulatettua voita

Pinnalle 

3/4 dl sokeria 

1. Voitele noin 2l vetoinen vuoka ja kuumenna uuni 200 asteeseen.
2. Mittaa kaikki ainekset (paitsi kirsikat) kulhoon ja sekoita huolella tehosekoittimella. 
3. Kaada ohut kerros taikinaa vuoan pohjalle ja paista noin 5 min uunissa. Kun pohja on kiinteytynyt kaada kirsikat ja loppu taikina vuokaan ja ripottele pinnalle sokeri. Paista noin 30 min tai niin kauan, että taikina ei tartu enää kokeiltaessa tikkuun. 
4. ripottele pinnalle vielä tomusokeria ja nautiskele =)

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Claus Dalby ja ihmeellinen puutarhapäivä =)

Viime keskiviikkona Hernepensaskujanteen instatilin seuraajaksi ilmestyi tanskalainen Claus Dalby. En ollut uskoa silmiäni, että suuresti ihailemani puutarhuri on alkanut seuraamaan instaamme. Sitten torstaina tapahtui vieläkin kummallisempia. Illalla sähköpostiin oli tupsahtanut viesti, jossa Claus toivoi pääsevänsä vierailulle puutarhaamme. Huh sydän pamppaili ainakin tuhatta ja sataa, jännitti ja samalla valtava innostus valtasi mielen. Olen nimittäin seurannut Clausin ihmeellistä puutarhaa ja puutarhablogia blogin perustamisesta asti ja olen sydänjuuriani myöden ihastunut Clausin henkeäsalpaavan upeaan puutarhaan, hänen käyttämiin väri- ja kasviyhdistelmiin sekä upeisiin ruukkuistutuksiin ja ällistyttävän upeisiin kukka-aselelmiin. Ja nyt tämä pitkäaikainen puutarhaidolini pyytää päästä vierailulle meidän karvalakkipotageriin. VAUH =)

Claus Dalby on kirjoittamassa uutta kirjaa ja hän on kiertänyt pohjoismaisia puutarhoja ja tällä hetkellä hän on visiitillä Suomessa. Tuttuja nimiä vilahteli vierailtavien puutarhojen joukossa ja tuttuja bloggaajiakin vilahteli listalla.

Sitten ei muuta kuin puutarhakierrokselle. Clausilla oli kamera matkassaan ja pikkuhiljaa kiertelimme potageria. Erityisesti obeliskit ja vanhaa kansakoulun alkuperäiskantaa olevat oranssit päivänliljat viehättivät ja kamera räpsyi tiuhaan niiden kohdalla. Ja puhetta puutarhasta, väreistä, kasviyhdistelmistä, uusia vinkkejä ja ties mitä ihanaa. Ei voi muuta sanoa kuin tällaisen kotipuutarhurin unelmien täyttymys =)

Ja tuliaisina vielä ihku järkäle puutarhaa, upeita kuvia, inspiraatiota ja omistuskirjoitus =) Oi mikä aarre 



Ja erityis, erityis kiitos kuuluu Opaliinan ihanalle Veronikalle ja suussasulaville herkuille. Tarjolla oli prinsessakakku oikeilla kukilla ja punajuuripiiraat. Claus kehui herkkuja vuolaasti ja pyysi vielä lähettämään erityiskiitokset herkkujen valmistajalle =) Voi meidän kylää, ihania ihmisiä ja osaamista =) Nyt on suu jokseenkin messingillä ja taidan uppoutua sohvan nurkkaan lueskelemaan Clausin tuomaa kirjaa ja hakemaan uutta inspiraatiota =)



lauantai 23. heinäkuuta 2016

KesäkukkaLOVE ja potagerin ympäriajot

Kukkalan Sanna on jo jokin aika sitten haastanut mukaan #kesäkukkaLOVE haasteeseen. En ole voinut reagoida tuohon haasteeseen, sillä huomasin ettei meillä ole ainuttakaan kesäkukkaa. Nyt tilannetta on vähän korjattu. Tällä kertaa kesäkukat ovatkin tyystin toisenlaiset kuin yleensä. Johtuen osittain erittäin myöhäisestä hankinta-ajakohdasta ja osittain jännittävistä löydöistä. Keskimmäisessä purkissa on villakkoa, sinisarjaa ja niin surkea kuin kesäkukkien kanssa olenkin niin tuon lankamaisen hässäkän nimeä on muista sitten kuollaksenikaan. Sitten reunoilla meillä on tuollaiset tummanpuhuvat heinät ja pikkuruukuissa on viiniruutia.

Villakko näyttää jotenkin varsin viehättävältä sinisarjojen kanssa.


Sitten tietysti rappusilla on myös pikkuruinen kori, jossa on Hernepensaskujanteen kasveja; etelänmunkki, lehtoängelmä, iisoppi, nyppykurjenpolvi, viiniruuta ja latva-artisokka.

Heinät ovat samaa sävyä pihakäenkaalien kanssa, joita tupsahtelee sieltä täältä.

Heiniä ja keijunkukkaa on myös toisen sisäänkäynnin vieressä. Ugh - talon näkyminen kuvassa muistuttaa siitä, että olisi pikkuhiljaa syytä tarttua maalisutiin.

Sitten potagerin ympäriajoihin. Potagerissa on jälleen tehty hitusen siivoustöitä ja tällaiselta kokonaisuus tällä kertaa näyttää =)



Tämä käytävä on aniharvoin kuvissa. Tältä siis näyttää talon ja potagerin välinen ylävaakakäytävä.


Ja joku kyseli tässä taannoin komposteista. Tuolla käytävän päässä siintää hevonkakkikasa sekä avokomposti, jossa on potagerista tulevat kitkentäjätteet. Komposti on tänä keväänä jyrsitty ja nyt kasa on jo lähes yhtä korkea kuin traktorin peräkärryllinen heposen tavaraa.



Potagerin ja pellon välissä kulkee orapihlaja-aita, mikä kasvaa siis vasta toista vuotta. Orapihlaja-aidan takana kulkee huoltokäytävä.




Ja tässä viimeisessä kuvassa on harmaa murske, eli tämä kuuluu yläpiha-alueeseen. Kuvan oikeassa reunassa ruukkujen väleissä kasvaa pieniä hernepensaspuita neljä kappaletta. Tämän pikkuisen kujan mukaan blogi on saanut nimensä.