Oi kuu oi kuu. kuu on kummallise oloinen. Se on ruusunpunainen ja piileksii väliin pilviverhojen raosta. Se noudee metsänrajan takaa kurkistelemaan. Pakkanen paukkuu edelleen nurkissa, mutta tänään meillä on jo aavistuksen lämpimämpää. Eilisiltana eristettiin isoon saliin tuvasta johtava ovi. Vedettiin ovi suorastaan kiinni liimateipeillä ja käväisin naulaamassa salin puolelle ovea vasten suuren suuren huovan. Meillä kun tuo iso sali päästetään talvisin aivan kylmäksi ja siellä on pakkasta melkein kuin ulkosalla. Samoin muksut ovat vetäneet paksut valuvat verhot öisin ikkunoiden eteen eristämään ikkunaruutujen hohkaamaa kylmyyttä. Aikaisempina talvina ei näin radikaaleihin menettelyihin ole tarvinnut edes ryhtyä. Taidankin tehdä joku päivä postauksen meidän pönttöuuneista. Ne painavat nimittäin tällä hetkellä pitkää päivää =) . 113 vuotta ne ovat uskollisesti tätä taloa lämmittäneet ja pitäneet poskiaan suloisen lämpimänä talvesta toiseen.
Itsekin heräsin tuijottelemaan kuuta, tuntuu jollain tavalla taianomaiselle jostain syystä. Asiaan voi olla osuutta myös siinä, että luin juuri Haruki Murakamin 1Q84 kirjan, missä taivaalle ilmestyy toinen kuu. Meillä on myös kovassa käytössä puuhella ja kakluunit :)
VastaaPoista