lauantai 31. elokuuta 2013

Sävyjä metsästämässä


111-vuotias kaunottaremme on saanut sipauksen uutta helmoihinsa. viime kesänä aloitettu kuistiremontti on venynyt luvattoman pitkäksi ja on edelleenkin toiselta syrjältään kesken. Mutta kuistin julkisivu loistaa nyt eheämpänä kuin vuosikymmeniin.

Maalikaupan myyjien asiantuntijuus on sellaista tasoa, että tuskin muualta löytyy. Niin täydellinen värisilmä ja ammattitaito pistää asiakkaankin nöyräksi. Talon alkuperäinen sävymaailma on niin ihastuttava, ettemme halunneet tinkiä sävyistä tippaakaan. Ensin ikkunanpielus sävy saatiin hieottua niin täydelliseksi, ettei uusi sävy erottunut vanhasta lainkaan ja nyt oli vuorossa valkean sävyn metsästys. Ensimmäinen kokeilusävy löytyi vuoden 1986 maalikartasta ja kulki nimellä Autere (2068). Sävy näytti ikkunanpielussävyä vasten kuitenkin liian nykyaikaiselta ja kovalta ja kauppis lähti selvittämään oikeaa seinäsävyä ikkunanpielussävyn värikoostumuksen mukaan. Joukkoon lisätiin okraa ja oranssia - aivan mikroskooppisesti ja näin sävyjen sukulaisuus säilyi sekä lopullisen seinän väriharmonian tasapaino. Taivaallista - suorastaan taivaallista.


Seinien panelin sävy: Ultra Classic NCS S 1002-Y A
Ikkunanpielissä komeilee siis: Ultra Classic NCS S 2005-Y10R A

idhernepensaskujanne

Tässä kuistin etuseinää ensimmäisten sipaisujen jälkeen. Oven pielustojen alaosissa sipaus oikeaa sävyä kohdallaan. Valkeat panelit vielä liian kovalla valkoisella. Lisää kuvia on siis tulossa kun kaikki sävyt oikeilla paikoillaan. Meidän vanhaa kansakoulua asutti meitä ennen vanha maalari, joka on sävyttänyt kaikki maalit itse. Siksi sävyjen etsimisessä oli omaa haasteellisuuttaan =)

Koulumme on tehty 1900-luvun alussa vallineiden kansakoulujen rakennusihanteiden mukaisesti. Koulun sijoittaminen tontille on tehty huolella ja varmistettu luonnonvalon virtaaminen luokkahuoneisiin huolella. Huoneet ovat korkeat (3,5m), ikkunoita on paljon ja ne ovat suuret, katto jyrkkä ja räystäät pitkät. Seinien verhoilu muodostuu useista eri suuntaisista panelipinnoista, mikä tekee rakennuksen ilmeestä elävän. Ikkunoissa ja koristelistoissa on häivähdys jugend-henkeä, aivan kuten ajankuvaan tuolloin kuului. Näitä melkein samanlaisia kansakouluja on maassamme siis satoja ja taas satoja. Pitihän 1898 annetun asetuksen mukaan maahamme rakentaa niin tiheä kansakouluverkosto, että kenenkään koulumatka ei ylittänyt 5 kilometriä. Ajatelkaas 1900-luvun alun ajatusmaailmaa ja ihanteita. Välillä tuntuu, että olisi jälleen aika ottaa mallia vanhoista ajoista. 

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Aamukastetta

Olemme ottaneet aamuprojektin - aamusumuvalokuvauksen. Valo on syksyisin niin erilaista, siivilöityvää, utuista, hehkuvaa. Sitä paitsi aamu-unisuuskin kaikkoaa mukavasti tarpoessa potagerin kosteudessa. 





Koulun aloitukset ovat saaneet kiireen jälleen potenssiin ties kuinka paljon, joten puutarha uinuu autuaasti omia olojaan näin viikolla ainakin. Mutta meillä on vihdoin vuorostaan meneillään kuistin kunnostus. Nuhanenät tippuen se välillä ottaa koville, mutta syksyn kylmyys alkaa tunkeutua sisätiloihin siihen malliin, että on syytä pistää töpinäksi. Ehkäpä saamme ryhdistäytyneestä kuististamme kuvia tännekin lähiaikoina =) Ei muuta kuin maalisutien kimppuun siis =)

idhernepensaskujanne

maanantai 26. elokuuta 2013

Pihatien rinteessä punertaa

Kohta lehden viimeisenkin aika tullut on. Syksy kantaa satoaan. Oranssinpunaisia marjoja on melkeimpä mattona tunkiomme äärellä ja pihatien rinteessä. Herkkusuu oraville on myös tarjolla melkoisesti pullukoita tammenterhoja. Osan taidan kuitenkin itsekkin säilöä mullan uumeniin ja aloittaa pikkuruisten tammien kasvatuksen. Kuulakkaissa aamuissa jo talven tulon aavistaa ja pelloilta kantautuvista kurkien lauluista. Valo on muuttunut, varjot pidenneet, keskipäivän lämpö on hikistä ja illat viileneviä. Syksyssä on omaa viehätysvoimaansa.

Anonyymi oli kommentoinut kuvien koon muutoksesta. Kiitos siis palautteesta. Joten rohkenen kysäistä näin yleisestikin mitä mieltä olette olleet kuvien koon suurenemisesta? Toivottavasti kommentoitte ahkerasti, niin tarvittaessa voin reagoida asiaan =)



sunnuntai 25. elokuuta 2013

Arjen pientä luksusta =)


Meillä yöt ovat jo kylmenneet. Vanhimmainen käy viikonvaihteisin töissä ja lähtee kohti työmaataan ennen aamu kuutta. Pitkätkalsarit ovat kuulemma olleet jo tarpeen, sillä elohopea on öisin hiipinyt lähelle viittä astetta. Näin ikkunasta katsottuna ulkona näyttää syksyisen lämpimältä. Käväisin pikaisesti hakemassa muutaman syyskaunokaisen päivän piristykseksi.

Kaukasiantörmäkukkasista olen haaveillut vuosia ja keväällä hankin Kauppilasta muutaman taimen. Scabiosa caucasica "Perfecta Alba" on alkujaan kotoisin Kaukasukselta. Kaukasiantörmäkukat saapuivat Eurooppaan 1800-luvun alkupuoliskolla ja ne saavuttivat suuren suosion puutarhakukkina 1900-luvun puolella. Nämä ihanuudet kukkivat pitkin kesää ja ovat erinomaisia myös leikkokukkina. Vanha patenttipullo on omiaan tämän kaunosielun maljakoksi.


Maljakkoon pääsivät myös sinikatanat ja vaaleankeltaiset kehäkukat. Kehäkukat komistivat potagerin keskiympyrää potagerin perustamisvuotena 2008. Silloin ne kukkivat valtoimenaan ja siemenet levittäytyivät koko potagerin alueelle. Siitä lähtien nämä ovat olleet vieraanamme milloin missäkin. Väliin olen ajatellut kitkeä kaikki uudet tulokkaat pois, mutta lopulta en olekkaan hennonnut. Näin syksyisin ne kiitollisuuttaan kukkivat kuihtuvien kukkien lomasta ja luovat säihkettä potagerin käytäville. Ja saapuvat jälleen seuraavana vuotena.

Flunssa on hitusen hellittämässä ja olemme autuaasti uppoutuneet puutarhalukemiston syövereihin lämpöisessä sisäilmassa. Puutarhakirjat toimivat suurena inspiraation lähteenä ja olen erittäin kiinnostunut puutarhataiteen historista.

Jokin kumma vetää aina uudelleen ja uudelleen Antero Sinisalon Puutarhataiteen historian perusteiden pariin. Kirjassa on erityisen hyvä kooste keskiaikaisista sekä renessanssiajan puutarhoista. Moni historian havinasta nouseva juttu on päätynyt potageriimme ja uusiinkin suunnitelmiimme. Jokin ihme on aina renessanssissa kiehtonut ja siksi tuntuu erityiseltä rakentaa puutarhaa, mikä pohjautuu tämän aikakauden ihanteisiin ja ajatuksiin.

Myös Brent Elliotin Floora Puutarhakasvien historiaa inspiroi suuresti. Sen lehdiltä olen perehtynyt moniin ihmeellisyyksiin ja huomannut kuinka moninaista kasvien jalostus on joskus ollut. Reunalliset pihaesikot olivat supersuosittuja 1700-luvulla ja niistä oli toinen toistaan upeampia muunnoksia. Nyt näitä ihanuuksia on erittäin vaikea löytää. Tanskalaisen Claus Dalbyn puutarhassa näitä kylläkin keväisin näkyy. Yhden taimiston olen löytänyt Euroopasta, jolla on erikoisuuksia. Mutta näiden taimien hinnat ovat lähemmäs sata euroa kappaleelta. Aivan huimaa.

Lisäksi Eeva Ruoffin Puutarhataiteen helmiä on täpötäynnä alleviivauksia, kahvitahroja ja taitettuja kulmia. Suuriin puutarhoihin liittyy suuret intohimot, suuret unelmat, yltiöpäisyys ja jopa kokonaisten valtioiden konkurssit. Ja sitä konkurssia täälläkin odotellaan ;)

idhernepensaskujanne





Viimeksi esittelin ihania ruotsalaislehtiä mutta nyt on luvassa pitkäaikaisin rakkauteni. Vuodesta 2007 meille on tullut The English Garden. Vanhat numerot ovat sievässä järjestyksessä talomme vintiltä löytyneessä 50-lukulaisessa lehtitelineessä. Nämä lehdet ovat vuodesta toiseen ahkerassa käytössä ja väliin niitä kasautuu keittiön kahvipöytään ihan riesaksikin asti. Mutta ei ole sellaista pengerrystä, aidannetta, istutusta tai reunusta, ettei englantilaisilla olisi jotain inspiroivaa ideaa. Kaikki on esitelty klassisen yleellisesti ja puutarhuroinnista on tehty jotain erityistä, arvostettua ja vähän kuniinkaallista ;) Suosittelen siis lämpimästi. Padille olisi saanut lehden tilattua muistaakseni alle kahdella kympillä, mutta tämä on sellainen arjen pieni luksus, että meille tulee vanhanajan paperiversio ja niitä säilytetään kuin aarteita. 


lauantai 24. elokuuta 2013

Kuviin lisää potkua!




Työt ovat alkaneet ja nuorten kanssa myös armoton bloggaaminen. Se vie mennessään innostuu ja inspiroituu. Joten Hernepensaskujanteella on tänään jälleen hypätty yksi askel eteenpäin, vaikka pöydät notkuvatkin märkiä nenäliinoja ja flunssa on armoton. Päätimme suurentaa entisestään kuvien kokoa. Muotiblogeista tuttu virtaus vei mennessään ja oli pakko kopeloida koodia ja kuvia. 




Nämä jättisuuret pystykuvat ovat olleet niin ihania muiden blogeissa ja tuo, että kaikkien kuvien leveydet ovat samaa. Istuin räkää valuen potagerin käytävillä ja kuvasin. Löysin aivan uudet näkymät, maisemat, enkä olisi millään malttanut lopettaa. Vaikka kameran käsissä pito tuntui suorastaan tuskaiselta. Aurinko oli niin ihastuttava, ympärillä liitelevät sitruunaperhoset ja punahattujen loiste. 




Kesällä istutetut gladiukset tekevät näkymästä eksoottisen ja kurjenpolvet ovat hiljalleen levittäytyneet käytäville. Kaikkialla on suloista.










Potagerin toisella laidalla istuskellessa voi nähdä mansikkalaatikoita, viiniruutia, ananasfinialin ja kaukana siintävän hernepensaskujanteen. Kun päätä hieman kääntää niin näkee uskollisesti kukkivat sinikatanamättäät ja potagerin vaaka-akselin, tummine kirsikkapuineen. 


idhernepensas




Hakuro on tullut komeaksi, vankistunut ja voimistunut silminnähden. Koko keskiympyrä on saanut uuden ilmeen ja ensikeväänä se varmasti on jo täyteläinen ihanine erikoisuuksineen. Tämän vuoden aikana olen hurmaantunut ajuruohomättäisiin ja potagerin ja talon väliseen rinteeseen olisi aika makeeta saada mattopuutarha osio. Sellainen, jossa erilaiset kasvimatot peittäisivät rinnettä =) Mutta nyt peiton alle juomaan kuumaa mustaviinimarjamehua, sillä maanantaina pitää olla taas iskukunnossa. Lämpöistä ja aurinkoista viikonvaidetta teille =)



perjantai 23. elokuuta 2013

Muistilapussa erikois muistiinpanoja =)


Töiden ja koulujen alettua pöpöt ovat jälleen sekoittuneet ja flunssa on tainnuttanut meidät. Nuhaneniä, tukkonokkia ja kaktuskurkkuja on koko talollinen =) Mutta tukkoisuus ei estä hiljentymästä potagerin laitaan. Meillä on ollut vireillä pitkin kesää linnunpönttöprojekti. Saimme naapurin lepakkotutkijalta oivan mallikappaleenkin mitoituksineen ja suttuisessa muistilapussa pöydänkulmalla lukee: sinitiainen, tiaiset, yöpymispönttöjä, lehtöpöllö, telkkä, lepakko samaan asuntoon jne. Lepakkotutkija on super myös lintuasioissa ja haluaisimme potagerin kirsikkapuihin lintujen pesintään ja yöpymiseen erikoisihastuttavia pönttöjä. Tänään tirppoja oli pienen syreenipuun lähettyvillä.


Linnuissa on aina ollut jotain viehättävää. Edelleen haaveissa on myös sateenkaarikirjekyyhkyt ja riikinkukko, maatiaiskanat ja muut ihanuudet. Kanalan kunnostusta on siirretty muiden töiden tieltä tuonnemaksi ja nyt siis tyydymme ihastelemaan ylitsemme lentäviä kurkiparvia, lähipelloille laskeutuvia hanhia ja potagerissa liihottelevia pikkutirppoja.


Tai kivillä somasti kaulojaan ojentelevia kaunosieluja.


Ja tännekin on kätketty pikkuinen liitäjä =)

torstai 22. elokuuta 2013

Ruuhkaa


Iisoppimättäillä on ruuhkaa. Amiraaleja, nokkosperhosia, kaaliperhosia, sitruunaperhosia ja pörriäisiä jos jonkinmoista =)


 Amiraalit tasapainoilevat iisoppien latvoissa


 Mutta herkuttelevat näköjään aina pää alaspäin


pörriäiset kuljettavat lastejaan


 Ja ilmatilassakin on ruuhkaa


Punahatuilla on pörräystä


 ja perhosia


ja hurinaa kuuluu lähipelloiltakin =)

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Maanvalloitus!


Kultakuoriaiset ovat löytäneet oikean paratiisin. Hortenssian kermainen pilvi koukuttelee minuakin. Reunimmaisiin terälehtiin on ilmestynyt huikeaa pinkkiä. Syysvärityksen en edes aavistanut olevan näin huima.


Harrastan töiden jäleen puolentunnin nokkaunia toisin sanoen sinistenajatusten pariin siirtymistä ja tämä on kuin makoisten päiväunten uumenista. Alppipiikkiputkipilveä ja punahattujen vienoa loistetta.


Potageria on yritetty pitää siistinä, jotta kevään vastaanotto sujuisi suotuisissa merkeissä. Puutarhurointi on siitä jännittävää, että vuosikello on aivan omanlaisensa. Parhaillaan valmistaudumme viimeisiin syksyn suuroperaatioihin. Odottelemme sipulitilausten rantautumista ja viimeisiä uusien alueiden perustustöitä. Muistilistalla on myös uusien omenapuiden talvisuojaus, joka pitää ehdottomasti muistaa =)


Kukintaa on jäljellä vielä hurjasti. Punahatut ovat kiitollisia ja suloisia. Tänään potagerin oli vallannut myös oikea perhosten armeija. Mukana liiteli sitruunaperhosia, amiraaleja ja nokkosperhosia. Ilmatilassa oli väliin ruuhkaa kun pullukkaposkiset mehiläiset kuljettivat aarrelastejaan.


Hakuropaju on jälleen kasvanut muodostaan ja siitä on tullut villi ja vapaa huispalo. Mutta ajattelimme, ettemme leikkaisi sitä enää ennen talventuloa.


Viikonvaihteessa teimme vintiltä löydön. Olin joskus teininä super innostunut valokuvaamisesta ja laitoin kaiken kesätöistä liikenevän linsseihin ja kameratarvikkeisiin. Löysimme järkkäriimme lisää putkia =) Vanha Sigman 75-300mm putki sekä 35-70mm nikkorin linssi ovat olleet ahkeralla käytöllä. Nämä tuovat kuvaan niin toisenlaista tuntua, että treenata pitää vielä.  Mutta nyt ensimmäistä kertaa saa potagerin mittakaavaa paremmin näkyviin.


Joka syksy puutarha käytävineen näyttää omanlaiseltaan. vuodet muuttavat käytävien ja kasvillisuuden muotoa. Väliin joku kasveista ottaa ylivaltaa, tursahtaa vallattomasti ja jonkun toisen on vuoro väistyä loiston tieltä. Knautiat ovat pysyneet viime vuotta maltillisempina ja jättipoimulehdet ovat entisestään siepanneet itselleen tilaa. Täällähän on käynnissä maanvalloitus ;)


ja levittäytymis projekti. Tässähän pitää pitää varansa.


Sillä ajuruohokin on jo hiipinyt uhkaavasti kivikäytäville.


Mutta nyt ei muuta kuin nauttimaan auringonpaisteesta, vastapuidun viljan tuoksusta ja ympärillä pörräävästä traktoreiden hyörinästä =)