Romanttisessa välitilassa

Käytyämme sunnuntaina Avoimissa puutarhoissa tajusin vihdoinkin kiperän asian. Meillä on mittatarkka potager ja suunnitteluvaiheessa oleva timmin tiukka muotopuutarha, kurinalaisine säleikköpuineen, mutta missä ovat puutarhamme rönsyilevät, polveilevat, varjoiset kujat ja vapaastipolveilevat muodot? Jouduin siis eilen suorastaan pakonsanelemana viettämään aikaani taimistoilla. Piti oikein kolme taimistoa kiertää. Piti antaa intuition viedä, rönsyillä, fiilistellä ja toimia vaiston varassa =) Nyt meille on tulossa polveileva, romanttisesti rönsyilevä, varjopaikkoja hakeva välitila näiden kahden mittatiedettä tunnustavan puutarhan välille. Olen suorastaan innoissani.

Ensimmäisenä piti rautaharavalla tasoitella tilusia, kärrätä epämääräisyyksiä tunkioitumaan pellon rajapintaan ja ottaa muutama askel taakse päin.

Sitten hillitöntä murskeen kärräämistä. Nuorimmainen asensi katekangasta, leikkasi sitä muotoonsa ja taitteli reunoja entisen kanitarhamme reunojen alle. Kaniharrastuksemmehan tyrehtyi heti alkumetreilleen. Olimmehan hankkineet belgianjättejä ja tarkoin vaalimme kanejamme, annoimme herkkupajola ja kiltisti odottelimme niiden kasvua. Mutta mitä meillä olikaan muutaman vuoden kasvatuksen jälkeen? Kaksi rusakkoa =) Olimme ne oikein ostaneet ja kasvatimme totisesti kahta rusakkoa kuusikulmaisessa häkissä. No aika kului ja kanit siirtyivät autuaammille kanimaille ja häkki jäi tyhjilleen. Vuosia se odotti turhaan uusia asukkeja ja nyt odottaminen sai loppua. Häkistä tulisi kerta heitolla taimitarha entisen kanitarhan sijaan =)

Uuden murskelattian jälkeen piti tietysti roudata istutuspöytä ja ruukut häkkiin sekä taimitarhuroitsijalle ja hänen apuneidilleen tuolit ja pöytä.

Ja nyt häkkiin tarvittiin nopeasti köynnöksiä, paljon köynnöksiä, erilaisia köynnöksiä, kauniita köynnöksiä ja peittäviä köynnöksiä =) Mutta sitä ennen oli jälleen tartuttava lapioon ja rautaharavaan, kitkettävä, kaivettava, lannoitettava ja vielä kerran möyhittävä.

Sitten alkoi köynnösten istutus. Ensin takuuvarmoja varjostajia - Imukärhivilliviintä, säleikkövilliviintä ja viiniköynnöstä (Vitis coignetiae). Sekaan ihanainen kermanvärinen lumikärhö (Clematis Summer snow). Lumikärhöt kukkivat lumeentuloon saakka kuten nimikin antaa ymmrtää. Kohta taimitarhassamme kasvaa ikuinen lumisade, vehreiden viiniköynnösten lomassa.

Koska uudesta alueesta on tulossa romanttistyyppinen niin värimaailmaksi valikoitui kerma ja siihen yhdistettynä erilaisia purppuraan vivahtavia, hentoja vaaleanpunaisia.

Seuraavaksi oli vuorossa syyshortenssian istutus (Hydrangea paniculata Sundae Fraise). Tämä syyshortenssia oli suorastaan huumaava. Kun kannoimme sen taimiston kassalle myyjä varoitteli. Sanoi, että huomasitko ykkösvyöhykkeen kohdalla olevan kysymysmerkin? Epäröimme ja kannoimme taimen takaisin ja hetken hipelöimme tavallisia syyshortenssioita, mutta selvästikin meillä oli jokin salainen yhteys tuon riskialttiin taimen kanssa. Kaappasimme sen uudelleen kainaloon ja marssimme kassalle itsevarmoin elkein =) Sundae Fraise ei ole mikä tahansa syyshortenssia =) Sen kukat ovart ensin kermanvalkeat ja kartiomaiset ja sitten ne aloittavat huikean muutoksen purppuraan vivahtaviksi ja lopulta kuihtuneiden kukkien kuulakas beigeys sulkee syleilyynsä - vauh =) Ja voiko tämä jättikukkainen ihanuus olla ilman ruusukaunosilmän (Coreopsisrosea American Dream) viettelevien, hentojen räpsysilmien ihailevia karseita. Ei tietystikkään kyllä hänen kauneudellaan pitää olla ainakin sata sulosilmää ihailemassa =) Ja muutama suurempikin sulosilmä, syysasteri (Aster novi-belgii Patricia Ballard) nimittäin =)

Tämä oli siis vasta alkua polveilevalle välitilalle. Unelmissa ovat ruusuorapihlajapuu, ruusumanteli, hurmaavat hortenssiat, köynnöstävät kerrannaskukkaiset, täyteläisen tuoksuiset ruusuihanuudet, kerman valkeat ritarinkannusvanat, tuulessa huojuvat tulppaanit ja mattona hohtavat lumikellot. Oi näen välitilan kauneuden jo silmissäni. Ja tietysti välitilalle pitää keksiä jokin viettelevä nimi.

Taimitarhassa on myös ranskanliljoin koristeltu dovecote. Yläkerrassa on pesä unelmissa siintäville valkeille sateenkaarisyyhkysille ja alakerrassa sateensuoja ruokailupaikkoineen. Ajanhammas on hitusen purrut kyyhkyslakkaamme. Mutta rosoisuudessaan se näyttää juurikin suloiselta ja alahyllyllä on kätevä säilyttää puutarhahanskoja sateensuojassa ;) Huomenna joudun ehkäpä hurvaamaan jälleen taimistolla ja jatkan viimeisen lomapäivän kunniaksi tämän uuden aluevaltauksen kimpussa.