Tänään oli jänskä päivä. Saaripalstan ihanan puutarhan Saila oli jo jokunen viikko sitten laittanut viestiä metsätyräkin mahdollisesta muutosta potageriimme. Ja tänään se tapahtui - aivan kuin itsestään. Puutarhakierrosta ja rupattelutuokiota emme harmiksi saaneet järjestymään aikataulujen ristikkäisyydestä johtuen, mutta taimien vaihto onnistui =) Ehkäpä ensi kesänä sitten näemmekin =)
Eilen iltasella kaivoin potagerista muutaman vaihdokkitaimen meidän kiviaidan reunustalle odottamaan Sailaa ja päivän aikana ne olivat vaihtuneet ihanaiseen metsätyräkkiin =) Euphorbia dulcis "Chameleon" saapui täydentämään tyräkkikokoelmaamme. Heti kuultuamme tyräkin saapumisesta tiesimme sen kuuluvan potageriin, jossa muutkin tyräkit sijaitsivat. Mutta minne sinne? No tietysti keskiympyrään, aitiopaikalle hakuropajun suojelukseen. Keskiympyrästä löytyy myös kesähelteellä varjoisia hetkiä ja muiden kasvien suojaa.
Voi miten olenkaan onnellinen uudesta tulokkaastamme ja siitä tekee niin erityisen vielä tämä erikoinen saapuminen ja yhteys vuosien blogituttuun, tuttuun, jonka ihanaisen puutarhan vaiheita olen saanut seurata jo vuodesta 2007. Kuusi vuotta sitten aloin seurata kuinka Saaripalsta alkoi pikkuhiljaa muotoutua, vanhan merimiehen koti sai arvoistansa kunnostusta ja heräsi aivan uuteen kukoistukseensa. Nämä yhteisten vuosien muistot tekee bloggaamisesta koukuttavaa ja puutarhamatkoista erityisiä. Kiitos kaunis Saila ja Ransu ;)
Tyräkin löydettyä arvoisensa paikan jatkoimme puuhastelua puutarhassa ja löysimme jotain aivan ihmeellistä. Se ihmeellinen oli järisyttävän suuri ja sillä oli pitkän pitkät tuntosarvet.
Jouduimme eristämään tämän suuren suuren lasikuvun alle ja kutsumaan paikalle naapurin erikoismiehen, luonnon erikoisekspertin ;)
Ja jo puhelimessa hän arveli löydömme olevan lehtohepokatin Tettigonia viridissima, jonka ääni muuten tällä hetkellä täyttää potagerin ja sen lähiympäristön. Lehtohepokatit eivät lennä kovinkaan herkästi, joten tämä yksilö oli helppo ottaa käteen tarkempaa tarkastelua varten. Näitä oli kuulemma kohtuullisen vaikea havaita, vaikka ääniä kuuluukin lähes kaikkialta. Koiraat vinguttavat viuluaan puiden lehdistöillä ja naaraat ovat hissuksiin ja munivat munansa kukkapenkkien multaan. Päivä oli siis suorastaan ihmeitä täynnä =)
Upea hepokatti!
VastaaPoistaHih, tyräkki on aikamoinen rimpula-pitkäsääri, kun tämä oli kylväytynyt vanhemman taloni pohjoisseinustalle, minne olen viime päivinä kaivanut parempaa ojaa. Auringossa siitä tulee tuuhea pehko ja varsin viehkon värinen se onkin! Ilahduin, kun se on alkanut tehdä siementaimia. Kasvi on ollut minulla varmaan nuo kuusi vuotta, ensimmäiset siementaimet taisin havaita viime kesänä.
Sinun vaihdokkejasi olikin aikamoinen liuta, tuntui vääryydeltä jättää sinulle vain yksi laiheliini sinne kököttämään. Toivottavasti näemme, tuntui ihan hassulta nähdä blogista tuttu potager sieltä portinpielestä ja miettiä, että siellä te asutte, mutta ei nyt päästy näkemään kasvokkain.
Lausut nyt sellaisia ylisanoja, kun talo ja piha on minulla niin totaalisesti kesken :-D Pitäisi olla sitä aikaa ja varoja mielin määrin, kuten totesit.
Kiva seurata sivusta vanhojen blogiystävien melkein tapaamista - no ainakin perennojen vaihtoa. On tämä bloggaaminen sitten aikamoisen ihana keksintö!
VastaaPoistaTyräkki pääsi hyvään kotiin! Blogiystäviä olisi kiva tavata kasvotusten, mutta aikataulujen sovittaminen onkin eri juttu:)
VastaaPoistaMukavaa, että blogimaailma saa uusia ulottuvuuksia, eikä jää pelkästään nettiavaruuden jutusteluksi.
VastaaPoistaTuollaisen hepokatin bongaamisesta täytyy olla iloinen.