Hemlokkimetsän uumenissa

Nuorimmaisen koulu on varmastikin maailman paras koulu =) Monena vuonna biologiassa ja mantsassa on ollut bloggausprojekteja, joihin myös kotiväki on päässyt mukaan. Niin myös tänä vuonna on luvassa kotiseutuprojekti. Joten syksyn aikana pääsemme ties mille ihanille retkille. Tänään aloitimme retkeilyn yhdestä lempparikohteesta. Meillä päin on nimittäin ihmeellinen metsä - hemlokkeja, sypressejä, tuijia - kaikkea eksoottista ja ihmeellistä. 1926 on perustettu Suomen eteläisin Metsäntutkimuslaitos, jossa kasvaa siis kaikenlaisia etelän ihmeitä. Talvisin tämä paikka on kuin suuri satumetsä. Kesällä vehreys täyttää maiseman ja yhtäkkiä huomaa seisovansa sypressikaton alla =) Nuorimmainen on innokas kuvaaja ja kuvasi projektiinsa omia juttujaan sillä välin kun me ihastelimme aivan toisenlaisia asioita =)

Lehtikuuset kurottautuvat taivaisiin. Osa puista lähentelee 90 vuoden ikää ja latvukset kurottelevat pilviä. Tunnelma on hämmentävä.

Metsä on pullollaan pikkiriikkisiä käpyjä, koristeellisia käpyjä ja jättiläismäisiä käpyjä. Täällä metsät ovat lunnontilassa ja ne saavat siementää vapaasti. Hurjan mielenkiintoista =)

Puiden lähettyvillä on kylttejä, joista pääsee jyvälle milloin taimet ovat istutettu ja mistä ne ovat peräisin. Tästä kyltissä kerrottiin, että Pseudotsuga taxifolian taimet olivat alkupeäisin Columbiasta ja taimet oli istutettu 1924. Olimme siis ilmeisesti Douglaskuusi metsässä.

Ja yht äkkiä lehvästö muuttui ja tuijat valtasivat polun reunaa.

Ja lehvästökatto oli jälleen erilainen.

Alueella on tammilehtoja ja lehtipuupuistoja.

Sitten keskellä vapaamuotoista luonnontilaista metsää on sotilaallisessa rivissä erikoiskuusia. Metsä on täynnä ihmisen mentäviä kapeita kuusipolkuja.

Hemlokki - sypressi - tuija metsikkö on oma suosikkini. Tämä metsikkö on vuosien varrella kärsinyt talvista ja metsikkö näyttää aavemaiselta ja ihmeelliseltä.

Puiden rungot ovat toinen toistaan ihmeellisempiä. Puulajipuisto on varmastikkin nähnyt parhaat päivänsä ja alueiden hoidosta on vuosien varrella nipistetty nipistämistään. Toivoisin niin, että uusia kokeiluja olisi mahdollista tehdä, etenkin kun ilmasto meilläkin ehkäpä pikkuhiljaa muuttuu. Alueen ideahan on ollut aikoinaan testata eteläisten lajien menestymistä Suomen olosuhteissa ja niiden toimimista Suomalaisissa metsissä. Täällä on aivan erityislaatuinen tunnelmansa ja täällä jää muistilokeroihin ihmeellisiä jälkiä =)

Puulajipuiston mailla laiduntaa myös neljä lammasta, jotka oitis juoksivat tervehtimään ja rapsuteltaviksi =) Tällaista on siis kotiseudullamme =) ja lisää ihanuuksia luvassa.