Olin nukahtanut päiväunille ihanaisen sohvamme syleilyyn ja kun raotin silmiäni herätäkseni tai pikemminkin vain jatkaakseni loikoilua pesässäni niin näin sen vilaukselta. Se kieputteli, liisi pitkin suuren salin seiniä, pysähtyi ja taasen jatkoi kepeää tanssiaan. Takaraivossani soi
Uriah Heepin Sympathy ja sain iloita valon tanssista. Valo häikäisi suorastaan, loi ihmeellisiä varjoja ja kieputti koko olemuksellaan mukaan. Oli pakko tarttua imuriin ja tutkia huoneen joka sopukka - antaa valolle tilaa ja pyyhkäistä pölyt pois. Sitten valo hiipi ja laahusti aivan kuin
Rare Birdin Sympathy jostain aikojen takaa ja jälleen käynti kepeni.
Pönttöuunikaksikko loisti valossa, suorastaan kangasteli.
Kipinäsuojus piirsi omia tarinoitaan pitkin ajan runtelemaan seinää.
Raotti salaisuuttaan...
Ja komeili yhtä loisteliaana kuin eräänä talvisena päivänä kun näin hänet ensi kertaa. Pakkanen paukahteli nurkissa ja viereisellä nuorisoseurantalolla oli huutokauppa. En alkuun edes huomannut kaunokaista. Väki oli jo pikkuhiljaa lähtenyt aarteineen kotia kohden kun vielä jäin hetkeksi. Jäin ja hurmaannuin - se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ja siitä asti kaunokainen on saanut oleilla paraatipaikalla pönttöuunien lähistöllä.
Ja kuin taikasauvan iskusta, ennalta arvaamatta, kesken valon leikin saimme hurmaavan kukkalähetyksen. Kepein askelin, naurun ja ilon pilke silmäkulmissaan hän saapui syli täynnä kukkia, ihania auringonkukkia, kuin lahjaksi alkusyksyisen valonjuhlan kunniaksi. Hurmaava nainen lempeän ystävällisen tuulahduksen kera. Onni on arjen pienissä asioissa, onni on ihanissa naapuritädeissä, onni on kesän tuulessa, onni on lähellä olevissa ihmisissä, heidän silmissään, heidän naurussaan. Onni on sitä kun voi haudata varpaat kosteaan multaan, onni on vasta keitetty jauhelihakeitto, pienet päiväunet läheisten vartioidessa untasi, onni asustaa meillä ja sulkee meidät suureen syliinsä, pistää silmät tuikkimaan ja näkemään ihmeellisiä asioita. Onni on ihanat bloggaus ystävät joiden kanssa voi virittäytyä oikealle taajuudelle ja antaa hetken virrata. Kiitos Teille rakkaat lukijat, kanssamatkaajat ja elämän ihmeellisyyksiin sukeltajat.
Olin nukahtanut päiväunille ihanaisen sohvamme syleilyyn ja kun raotin silmiäni herätäkseni tai pikemminkin vain jatkaakseni loikoilua pesässäni niin näin sen vilaukselta. Se kieputteli, liisi pitkin suuren salin seiniä, pysähtyi ja taasen jatkoi kepeää tanssiaan. Takaraivossani soi Uriah Heepin Sympathy ja sain iloita valon tanssista. Valo häikäisi suorastaan, loi ihmeellisiä varjoja ja kieputti koko olemuksellaan mukaan. Oli pakko tarttua imuriin ja tutkia huoneen joka sopukka - antaa valolle tilaa ja pyyhkäistä pölyt pois. Sitten valo hiipi ja laahusti aivan kuin Rare Birdin Sympathy jostain aikojen takaa ja jälleen käynti kepeni.
Pönttöuunikaksikko loisti valossa, suorastaan kangasteli.
Kipinäsuojus piirsi omia tarinoitaan pitkin ajan runtelemaan seinää.
Raotti salaisuuttaan...
Ja komeili yhtä loisteliaana kuin eräänä talvisena päivänä kun näin hänet ensi kertaa. Pakkanen paukahteli nurkissa ja viereisellä nuorisoseurantalolla oli huutokauppa. En alkuun edes huomannut kaunokaista. Väki oli jo pikkuhiljaa lähtenyt aarteineen kotia kohden kun vielä jäin hetkeksi. Jäin ja hurmaannuin - se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Ja siitä asti kaunokainen on saanut oleilla paraatipaikalla pönttöuunien lähistöllä.
Ja kuin taikasauvan iskusta, ennalta arvaamatta, kesken valon leikin saimme hurmaavan kukkalähetyksen. Kepein askelin, naurun ja ilon pilke silmäkulmissaan hän saapui syli täynnä kukkia, ihania auringonkukkia, kuin lahjaksi alkusyksyisen valonjuhlan kunniaksi. Hurmaava nainen lempeän ystävällisen tuulahduksen kera. Onni on arjen pienissä asioissa, onni on ihanissa naapuritädeissä, onni on kesän tuulessa, onni on lähellä olevissa ihmisissä, heidän silmissään, heidän naurussaan. Onni on sitä kun voi haudata varpaat kosteaan multaan, onni on vasta keitetty jauhelihakeitto, pienet päiväunet läheisten vartioidessa untasi, onni asustaa meillä ja sulkee meidät suureen syliinsä, pistää silmät tuikkimaan ja näkemään ihmeellisiä asioita. Onni on ihanat bloggaus ystävät joiden kanssa voi virittäytyä oikealle taajuudelle ja antaa hetken virrata. Kiitos Teille rakkaat lukijat, kanssamatkaajat ja elämän ihmeellisyyksiin sukeltajat.
Jori, kiitän sinua kaikesta tuosta, mistä itse kiittelit. Kiitän noista pönttöuuneista ja kyynnahoista, musiikista ja vallattoman heittäytymisesi seuraamismahdollisuudesta!
VastaaPoistaMeillä on lapsen myöhään kylvämät auringonkukat vasta aloittelemassa yhdellä valtavalla kukalla. Lähden viemään häntä juuri eskariin ensimmäistä kertaa ikinä. Voi, miten iso poika ja silti niin pieni. Tahtoisin pitää suojassa ja turvassa aina vaan :)
Kaunista! Terv Mimi
VastaaPoistaUiuiuiuuu kuuletkos kun vikisen hurmiossani.Valoleikki on ollut varmaan upeeta ja noiden pönttöjen takia olisin melkein valmis kärsimään,ne on NIIN fantsut ja nimenomaa pitääkäyttää sanaa fantsu värinsä takia.
VastaaPoistaHienosti kuvattu koska tunnelma välittyi ihan kympillä.Yritän olla kovasti kadehtimatta.
Kummallista - tuota samaa valon leikkiä ihastelin itsekkin viikolla. Kuuluuko se jotenkin elokuuhun?!
VastaaPoistaKipinäsuojuksessa on niiin kauniita kuvioita. Kuka taitava on sen joskus takonut???
Sinulla on hurmaava naaputintäti, joka muistaa sinua mahtavilla auringonkukilla. Tietää, että osaat arvostaa ja nauttia!
Kiitos itsellesi. Joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan huomaa sydämensä sykkivän samaan tahtiin.
VastaaPoistaIhana postaus!!:) UPEAT kuvat!!!
VastaaPoistaKiitos itsellesi, blogiystäväni!:))
Ou jee, noi pönttöuunit, ou jeeee!
VastaaPoistaNiiiin kauniit pönttöuunit, just oikean väriset.
VastaaPoistaLiityinpä lukijakesi :)
Kiinnolla seurailen innostustasi, elämä on ihanaa!
Tuo kipinäsuojus on oikea kaunotar !!!! Ihanasti aurinko saa pönttöuuninne värin oikein hehkumaan...
VastaaPoistaMukavaa viikonlopun jatkoa !