Rut Bryckin salaisuus

Syksyn kirpeys on saapunut. Viileys ottaa valtaansa nurkat ja sopukat. Olemme siivonneet ja yhä uudelleen siivonneet, pesseet ikkunat, hinkanneet pinttyneet tahrat lattioista ja pölyt kirjojen seasta. Kodin on vallannut raikas tuoksu, ikkunoista syksyinen kuulaus tulvii sisään ja piirtää himmeää valoleikkiä puhtaana kiiltäviin pintoihin. Ja vihdoin ikkunoiden pesun ja syysraivaamisen lomassa olen löytänyt sen. Nimittäin suuren suuren käsikirjani. Käsikirjan mikä viitoittaa tien, käsikirjan jonka viisauden varaan voi laskea koko elämänsä.

Valon Soturi seisoo ovella, jonka aikoo avata,
ja katselee sen molemmin puolin olevia pylväitä.

Toisen pylvään nimi on Pelko, toisen Toive.
Soturi katsoo pylvästä johon on kirjoitettu:
"Astut tuntemattomaan, vaaralliseen maailmaan,
jossa mistään aiemmin oppimastasi ei ole mitään hyötyä."

Soturi katsoo Toiveen pylvästä, jossa lukee:
"Jätät taaksesi tutun maailman ja kaikki siihen tallentuneet asiat,
joita olet aina rakastanut ja joiden puolesta olet taistellut pitkään."

Soturi hymyilee, sillä häntä ei pelota eikä pidätä mikään.
Päättäväisesti kuin ihminen, joka tietää mitä tahtoo, hän avaa oven.

Paulo Coelho - Valon soturin käsikirja

Valon soturin käsikirjan viisaudet kolahtavat, ottavat omakseen ja saavat elämän tuntumaan jotenkin helpommalta. Elämäni on kulkenut niin samoja ratoja kuin kirjassa. On tunnettava itsensä, tunnettava omat heikkoudet ja vahvuudet. Taisteltava elämän vastaan tuomat taistelut, uskottava itseensä, unelmiinsa, uskottava ihmisiin, heidän vahvuuksiinsa ja tiehen, joka on meille annettu kuljettavaksi. On uskallettava ottaa uusia askeleita, mennä ovista uusille reiteille ja vain luotettava, uskottava, rakastettava.

Valon Soturi uskoo.

Koska hän uskoo ihmeisiin, ihmeitä alkaa tapahtua.
Koska hän on varma, että hänen ajatuksensa voivat muuttaa hänen elämäänsä,
hänen elämä alkaa muuttua.
Koska hän uskoo lujasti löytävänsä rakkauden, rakkaus saapuu.

Välistä hän pettyy. Välistä hän saa kolhuja.
Ja silloin hän kuulee huomautuksen: "Kylläpä hän on naiivi!"

Mutta Soturi tietää, että kannattaa maksaa hinta.
Jokaista tappiota kohden hän saavuttaa kaksi voittoa.
Jokainen uskova tietää sen.

Paulo Coelho - valon Soturin käsikirja

Tie kansakouluun on kaiketi kulkenut myös läpi monen uskomattoman taistelun, on pitänyt olla rohkea, horjumaton ja luottaa huomiseen. On pitänyt uskoa siihen, että selviytyy ja asiat järjestyvät ja niinhän ne ovat järjestyneet. Väliin elämä kulkee tasaisempaa rataa, on suvanto ja sitten jälleen huomaat olevasi keskellä uutta kiihdytysrataa ja uusissa ihmeellisiä seikkailuja. Niin myös tälläkin hetkellä elämän kiitoradalla on monen monituista jännittävää, suurta haastetta, jotka ovat ottaneet omakseen, sydän sanoo, että näin pitää tapahtua ja tämä on se ovi, josta tulee astua, vaikka pelottaisikin. Nämä uudet ovet raottavat oveaan ehkäpä lähiaikoina myös täälläkin.

Sitten Sotureista kansakoulun alkumetreille. Moni on ihastellut tai ihmetellyt väriskaalaamme. Punaisena lankana kotimme värimaailmassa on kulkenyt Rut brykin ihmeen ihanainen keramiikka reliefi, jossa väri-iloittelu ottaa valtaansa, saa sydämen pampahtelemaan kiihtyvään rytmiin ja rauhoittaa jälleen kaiken suureen valkeaan pintaansa. Pitkä on matka vielä noin viettelevään sulokkuuteen ja paikoin valkoisemme ovat hyytävämpiä, kylmempiä ja luotaansa työntävämpiä kuin Brykin. Näin myös työhuuneessamme, jonka valkeat odottavat uudistusta. Toki ehkäpä vasta ensi keväänä.

Työhuoneen puuhella odottelee syksyn ensimmäistä puulastia. sisälämpötila on tipahtanut 20C ja syksyn kosteus saa huoneilman tuntumaan hieman kolealta. Puuhellan vesisäiliö on jo täytetty ja levyt öljytty. Muurari kävi myös korjaamassa kaikki pesät sisältä ja nyt taas punaposkia uskaltaa hehkuttaa viimojen kylmentäessä tupaa. Puuhella on ehkäpä suurimpia unelmieni täyttymyksiä. Olen koko ikäni toivonut, että saisin asua taloa, mikä olisi omavarainen. Sähkökatkojen tullessa talo toimisi, hengittäisi ja suojelisi. Ei joutuisi olemaan kenenkään tai minkään armoilla vaan talo soisi suojaa tilanteessa kuin tilanteessa. Moni sainoisi, että hölmöä haaskata aikaansa moiseen joutavaan, eletäänhän sentään 2000-lukua. Mutta meillä tämä kaikki on mahdollista. Talo lämpenee puilla, ruokaa voi valmistaa halutessaan puuhellalla ja kellari on niin suuri, että siellä säilyisi vaikkapa useammankin talven ruokavarasto. Olemme tehneet myös Helsingin Sanomien innoittamana päätöksen ruokalaskujen alas-ajosta. Jokunen viikko sitten Hesarissa oli iloisena hymyilevä joukko Vietnamilaisia maahanmuuttajia Raahen seudulta. he innoissaan kertoivat siitä miten kandeksanhenkisen perheen ruokalasku hipoo 150€ kuukaudessa ja tästä innoittuneina päätimme ajavamme ruokalaskumme 200€ kuukaudessa. Katsotaan onnistutaanko ja mistä kaikesta joudumme luopumaan tai mitä kaikkea tuleekaan tilalle. Tähän päätökseen liittyy oleellisena osana lähiruokaan siirtyminen. Olemmehan jo vuosia kuuluneet lähiruokapiiriin ilman, että lähiruoka olisi silti kulkeutunut ruokapatoihimme.

Rut Brykin värimaailmasta on vain pilkahdus siellä täällä työhuonetta. Hulahulan ihanat bilettävät naiset kehoittavat pitämään hipat. Ja mehän pidämme. Youtuben soittolista on leijaillut pitkin kotimme huoneita, ottanut syleilyynsä, kiidättänyt tunnelmasta toiseen, väliin seisahjtanut ja ottanut yhä uudelleen otteeseensa. Kuumana höyryävä kahvi ja mascarbone päälysteinen porkkanaomenakakku ovat siivittäneet sunnuntain viettoa.

Keräilyvimmamme näkyy myös täällä. Työhuoneemme on koulun opettajien keittiössä. Vanhat keittiökaapit ovat pullollaan papereita, kirjoja, lehtiä ja tykötarpeita ja ainokaiset hyllyt ovat täynnä vanhoja patenttipulloja, joissa on alkuperäiset etiketit jäljellä.

Vanhan tiskipöydän paikalla on vesipoilerimme ja pesukoneemme, jotka eivät yksinkertaisesti mahtuneet miniatyyri kylpyhuoneeseemme, eivätkä minnekään muuallekaan. Emmehän halunneet kajota seinäkatkaisuihin, pohjapiirrokseen vaan halusimme tehdä kaikki muutostyöt alkuperäisen rakenteen ehdoilla. Ja tulos oli tämälainen. Poilerin ja pyykinpesukoneen alle rakennettiin kaakeleista viemärillä varustettu kaukalo, mikä pelastaa tilanteen, jos vaikka sattuisi vesivahinko.

Ja pyykikonsernin toisella puolen on koko kodin hermokeskus. Työpöytä, bloggauspiste, kuvienkäsittelyn tyyssija, uusien ideoiden ammennuslähde. Täällä syntyvät uudet ajatukset, uudet unelmat, uudet haaveet, täällä on salaisia karttoja uusille reiteille, on avaimia oviin, on järjestys ja kaaos yhtä aikaa. Täällä korviin kantautuu syke, tahti ja kiihko. Täällä selkää lämmittää puuhellan lämpö ja tänne voi tehdä pesän sydäntalvella, kantaa sohvan ja nukahtaa puuhellan suloiseen lämpöön. Täällä voi sähkökatkon koittaessa lämmittää veden, valmistaa ruuan ja ravita koulun asukit.

Puutarhan on verhonnut hyytävä syyskylmyys. Ja vain pikaisesti voi käydä katsahtamassa selkeästi piirtyviä lehtiä ja niiden sävyjä.

Huumaantua ritarinkannuksen kauneudessa ja liitossa tummalehtisen seljan kanssa.

Sen ripmpuseunaisista kukista

Ja lopuksi sukeltaa artisokan violettiin rimpsumereen.