Hernepensaskujanteen etsiminen ja löytäminen

Tänään ajattelin nukkua pitkään ja maukkaasti, mutta löysinkin itseni jo aamu kahdeksalta melkoisen urakan parista. Hernepensaskujanne on itseasiassa koko blogin innoittaja. Tämän kujanteen takaa siintää meidän potager ja tästä blogimme on saanut nimensä. Meillähän on toki kansakoulunkin aikainen hernepensasaita, mutta tämä on meidän oma hernepensaskujanne. Hernepensaspuiden juurilla on ollut mukulakivetys, mikä totisesti oli hukkunut ajan oloon ja kujannekin samoin tein. 

Avasimme kolmipiikkiharavalla mukulakivetykset sekä puhdistimme maan rikkakasveista. Tämä urakka otti varmasti 5 ellei peräti 7 tuntia. Kivet olivat kietoutuneet kasvillisuuden joukkoon ja rikkakasvien juurakot olivat valtaisat. 

Hernepuiden juurakkoalueet pidämme mulloksella ja reunakivetyksessä sai olla mittatikkuna kolmipiikkiharava, lempityökaluni.

Hernepuussa on jo pikkuisen vihertävät silmut, toisin kuin eilen Jyväskylän reissulla kaikki vihersi jo kovasti upeasti. Kolmisen kymmenen kilometrin päässä kotoa auton lämpömittari näytti vielä +18 ja siitä kun suuntasin tänne etelään niin mittari näytti enää +11. Meillä meri tekee tehtävänsä ja ilma on näin keväisin melko kylmää. 

Käytävä sai pinnakseen  murskepedin. Moni on kysellyt ja suorastaan ihmetellytkin tapaamme perustaa murskealueita. Meillä on kolme eri tapaa perustaa alueita ja kolme tapaa pitää ne puhtaina. Tänään me siis vetäisimme alustan rikat pois ja syynä oli kadonnut kivetys. Nyt tässä on murske, jota on helppo hoitaa juurikaskuokan tyyppisella kuokalla. Se vaan oli kadonnut nyt jonnekin puutarhan kätköihin, joten näytän siitä kuvan myöhemmin. Toinen tapa, jota olemme käyttäneet potagerissa on suoraan rikkaruohoniityn päälle vedetty katekangas ja siihen suoraan päälle mursketta. Potagerin pidämme iskukunnossa myös tuon kuokan avulla. Ja hetken päästä tästä kolmannesta lisää. 

Ajatuksena oli vielä aamulla, että mukulakivetys tulisi takaisin, mutta sitten kun kuja oli saanut tuon kauniin harmaan murskepinnan ajatus tuntuikin tukkoiselta. 

Syntyi uusi idea =) Mitäpä jos hernepuiden väleissä olisikin terrakottaruukut ja jotain ihanaa niissä =) Vaikkapa suuret ja ryöpsähtelevät sinisarjat =) Tai jos tulisikin pylväät, tai finialeja niiden kanssa tai tai tai... 

Tuolla rännin alla näkyy siis vapautuneet mukulakivet. Niille pitää ehkäpä keksiä jotakin uutta käyttöä. Niitä on niin paljon, että niillä saisi kivetettyä vaikka potagerin puoleisen sokkelinvierustan, tai rakennettua metrin levyistä polkua 6-7 metriä. 

Peltolakeutta jyrättiin tänään samalla kun häärimme pihalla. Tuskin maltan odottaa sen vihertyvän.

 Kaikki murskeet on saatu levitettyä, hartioissa on tulta ja poltetta, mutta olo on onnellinen.

Paljaita varpaita on testattu tuoreelle murskeelle. sateen jälkeen murske tiivistyy ja silottuu. Nyt tämä on suoraan rautaharavan jäljiltä. Nuorimmaisen paljaat varpaat kestivät mursketta vallan mainiosti. Tuo suurin raehan on 8mm, eli melkoisen pientä.

Ja täällä syntinen kaverimme, joka avustaa silloin tällöin vihulaisten kanssa. Tänä aamuna sumutin tämän kanssa jonkusen voikukan ja iltapäivästä ne olivat menettäneet tajunsa ja tyystiin ruskettuneet. Ja meillä jotenkin aina hakkaa niin vastaan noihin kovempiin myrkkyihin kajoaminen. Tämä ei tuhoa mehiläisiä ja koirat ja kissat voivat rauhassa liikkua. Mutta tällä me pureudumme sitten niihin vihulaisiin, joihin kuokka tai kitkentä eivät tehoa.

Potager uinuu ja odottaa uudistustaan. Tämän vuoden teemana meillä on selvästikin järkiperäistäminen. Mitäköhän tästäkin tulee ;) Mutta ehkä ensiviikolla aloitamme touhuamaan siellä. En kuitenkaan malttanut pitää näppejä kokonaan erossa tuosta ihanaisestamme. Kävin ihastelemassa bellismätästä, tutkimassa perhosia ja ihastelemassa kohisevia taimia.

Kävin myös salaisella lasikuvullani. Perunanarskut olivat puhjenneet kukkaan ja lirkuttelivat kuvun suojissa oleville helmililjoille. Kuvun sisällä näytti olevan oma pienoismaailma pikkuruisine taivaine ja pilvineen. 

Huomenna on sitten luvassa äitienpäivä. Meillä muuten on vietetty äitienpäivää aina kevyesti. Äitienpäivä tarkoittaa minulle peltotöiden kiivainta kautta, traktorien, kylvökoneiden ja kevät kiireiden ihanaa aikaa. Joten aion viettää äietienpäiväni potagerissa, sillä 24 päivänliljaa, 12palloesikkoa, 8sitruuna-ajuruohoa, neljä lyydian maksaruohoa, 4julian esikkoa ja kassillinen ihastuttavia liljoja odottaa istuttamistaan ja huomenna on oiva päivä siihen =)