Viiniruutaan mä heikkona oon, vaikka se kerran veikin melkein hengen. Ei vaineskaan =) Nyt olen sentään oppinut pitämään puutarhahansikkaita leikellessäni viiniruudan oksia. Viime vuonna kuukauden päivät kestänyt fytofotodermatiitti ihottumaa nimittäin en aio ihan hevin ottaa uusiksi. Viiniruudan kasvinesteen joutuessa nimittäin iholle ja auringonvalon nesteitä lämmitellessä saattaa nousta melkoista ihonalaista vesikellokkoa, mikä ei lähde sitten kulumallakaan pois. Joten ruutien kanssa on syytä olla varovainen aivan kuin mooseksenpalavanpensaan ja joidenkin muidenkin puutarhaihanuuksien kanssa.
Meillä on siis tulossa leikattavaa 40-50cm korkeaa aitaa potageriin. Viiniruuta ja iisoppi kestävät leikkaamista aivan kuin puksipuutkin. Kehystävä pikkuaita luo särmää potagerin pikkuruutujen ympärille. Aitaa varten vedimme jälleen mittalangan noin 35cm päähän kivetyksestä. Nimittäin viiniruudalle sekä iisopille on syytä varata leveyssuunnassa noin 70cm alue. Molemmat ovat nimittäin leveyskasvuun taipuvaisia.
Viime syksynä koulitut pikkuruutataimet ovat talvehtineet vallan mainiosti ruukuissa talon seinustalla.
Maasta ylös kaivetut vanhemmat taimet ovat näin puumaista ja vankkaa tekoa. Oli aivan pakko kaivaa vanhoja taimia ylös ja siirtää ne linjaan muiden aitataimien kanssa.
Nyt vaan odotellaan keskiviikoksi luvattua sadetta, jotta nämä pääsevät oikein kunnolla vauhtiin.
Kiinnostava kasvi tuo ruuta, en tiennytkään että se kasvaa oikein aidanteeksi! Mistä olet alunperin sitä hommannut?
VastaaPoistaViiniruutaa on kovasti huonosti saatavilla, mutta löysin varmaan joku 5 vuotta sitten neljä tainta Kemiön Kiilassa sijaitsevasta Westersin puutarhasta. Ruudat ovat hillitysti siementäneet ja olen pikkutaimien antanut varttua potagerissa.
PoistaViiniruuta on ihan uusi tuttavuus minullekin.
VastaaPoistaAi niin, täältähän minä luinkin viiniruutan vihoista. Sain itsekin sitä käsitellessäni käteni huonoon kuntoon, nyt en unohda hanskoja. Kasvilla kaunis lehtimuoto ja se kestää hyvin pakkastakin.
VastaaPoista