Päivä on pulkassaan ja meillä kukoistaa =)

Vain aurinko lämmin loistaa ja potagerimme on puhkeamassa kukkaan vaiheittain. Nuo kevään kukkaset kauneimmat kai ovat nämä ihanaiset esikot. Julianesikot (Primula juliae) pääsivät vihdoin maahan tänään. Nyt nämä purppurapunaposket asustavat potagerin yhden neljänneksen keskiruudussa yhdessä sitruuna-ajuruohojen kanssa.

Mutta tämän palloesikon kanssa meillä taitaa lähteä romanssi käyntiin =) Ja heti apajille tuli myös kimalainen mettä anelemaan. Nämä löysin viikko sitten paikallisen rautakaupan pihalta ja kappalehintaa vankoilla taimilla oli kokonaiset 2€, joten ei laisinkaan paha =) Nämä asustelevat myös potagerin keskiruuduissa.

Meillä kun on vielä melko vähän kukkijoita niin istutellessani näitä ympärilläni oli melkoisesti liikennettä.

Sitruunaperhoset löysivät myös ihanuuteni

Nimitän näitä aina peruna/pottunarskuiksi, mutta ei aavistustakaan mikä kermanvalkoinen unelmamme oikeasti on. Mutta pulleat nuput ja suuret valloittavat kukat tällä kaunottarella on.

Ruusujuuren vantterat varret työntyvät myös vauhdilla maanuumenista.

Ja kohta särkyneitä sydänvanoja on pitkin potagerin penkkejä. Olen aina rakastanut näitä sydänten särkijöitä. Niillä on huima tempo keväisin ja kasvusto ei päästä lävitseen juurikaan puutarhurin vihulaisia =) Ja kukapa voisi olla rakastumatta nauhoina roikkuviin sydämiin.

Vanhimmainen aloitti tänään jokavuotisen puuvajan ovien tervaamisen. Huumaava tervan tuoksu kantautui aina kitkentävainioillekin asti tuulen mukana. Veneterva oli muuttunut yhtäkkiä Bulvania suksitervaksi. tästä lähin pidämmekin yksioikeuden tähän erikoistervaan. Eipä kenen tahansa puuvajaa tervatakkaan Bulvania suksitervalla =) Jestas miten pidäkään yllätyksellisestä huumorista ja pilkkeestä silmäkulmissa ja sitähän meiltä löytyy =) Parasta äitienpäivää kerrassaan.

Ja näin sutjakkaasti 113 vuotiset ovet tervaantuu ja taas tulee ikää lisää upealle vanhuksellemme, jossa on kyläsepän takomat alkuperäiset saranatkin vielä paikoillaan. Kyllä juttu on sellainen, että onni on vanha talo ja sen kätkemät ihanuudet, joita ajansaatossa kukaan ei ole ehtinyt tärväämään vaan kaikki on alkuperäistä. Joskus vaan mieliin hiipii, että kumpa tänäkin päivänä joku osaisi tehdä aikaa ja kulutusta kestävää ja vieläpä täydestä sydämestä.