Kreikkalaisen jumalattaren jäljillä

Vanhanajan villit sinililjat kulkeutuvat pitkin puutarhaa aaltoilevana merenä. Sinisyys on silmiä hipovaa. Meiltä löytyy tuota kahden kukkasen versiota varmaan useamman kymmenen neliön suuruisina alueina ja sieltä täältä lomasta pilkottelee myös sinivuokkoja. Tätä isompaa sinililjaa on yksi pullukka mätäs saunan liepeillä, mutta se ei ole laisinkaan ottanut tuulta purjeisiin tuon levittäytymisen kanssa.

Tämä monikukkaisempi Scilla on varsinainen kaunotar. Ei siis suotta näiden tieteellinen nimi juonna Kreikkalaisen Skylla-jumalattaren nimestä. Keväisin ei siis ole syytä mennä tallomaan näiden taivaansinisten jumalatarkukkien päälle. Sillä vanhan kansan mukaan näihin liittyy noituutta =)

No nuorimmainen vähät välittää noituudesta, vaan kävi eilisiltana nappaamassa maljakkoon noita suurempia kaunokaisia. Nyt ne hurmaavat ja lumoavat keittiön pöydällä vanhassa kermanekassa.

Eilen oli varsinainen kimalaispäivä. Tänään meillä pilvet roikkuvat harmaina ja raskaina, takassa palaa tuli ja puutarha ei ankeudessaan juurikaan kutsu, vaikka töitä olisi vaikka muille jakaa.

Tänään fiilistellään tuvan lämmössä ja kuvaillaan mieluummin sinivuokkoja =) Meillä kasvaa skillojen ohella luonnonvaraisia sinivuokkoja aivan tajuttoman paljon. Sinivuokkojen kukkien värisävyt vaihtelevat vaaleanpunaisesta syvän siniseen. Värivaihtelu johtuu maan PH:n vaihtelusta. Sinivuokkojen kukkien sävyt vaihtelevat siis samoin kuin hortenssioiden.

Kuihtuneissa ja terälehtensä tiputtaneissa vuokoissa on myös ihastuttavat värisävyt. Varren rusehtava violetti yhdistettynä kirpeään limeen muodostaa kutkuttavan yhdistelmän.

Meillä on valmistauduttu murskeen saapumiseen. Kuorman saapuminen on sovittu keskiviikoksi ja sitä ennen on syytä pistää talon edustan kukkapenkit uuteen uskoon. kivetyksen takaa pilkottavat kellanvihreät päivänliljat ovat komistuneet vuosi vuodelta ja keskikesällä ne muodostavat tuuhean reunuksen kukkapenkkiin. Tänne on harmiksemme pesiytynyt erityisen inhottava vihulainen. Nimittäin ihka oikea maitohorsma. Tuo rentun ruusu tekee viheliäisä maajuuria pitkin penkkiä ja tunkeutuu kurjenmiekkojen juuriston väliin ja ties mihin. Ei auttanut kuin kolmipiikkisellä käsiharalla tempoa maa auki ja nyhtää juurakot tarkoin pois.

Samaan syssyyn kohennettiin kivijalkaa kiertävä mukulakivetys.

Hernepensaskujante taitaa olla varsinainen kivenpyörittelijöiden tyysija.

Narskuihin on ilmestynyt nuput, joten kohta saamme nauttia kukkaloistosta. Vanhan koulun entiset asukkaat olivat joskus taannoin viljellet näitä ja kaivoimme ne ylös. Sipulit olivat niin tiivisti valtaisissa ryppäissä, että oli suorastaan työlästä jakaa niitä. Mutta nyt niillä on väljät oltavat talon vierustan penkeissä ja kiitokseksi siitä olemme saaneet nauttia runsaasta kukkaloistosta.

Vanhat aikaa nähneet kottarit olivat niin symppikset tuolla potagerin laidalla, että ne oli myös aivan pakko ikuistaa tänne.

Blogin lukijamäärä on kivunnut yli sadan =) Kiitos Teille ihanaiset lukijat, jotka teette tästä puutarhamatkasta niin antoisan ja Tervetuloa lämpimästi myös uudet lukijat mukaan. Puutarhurointi on yhtä suloista kuin tämän viime vuonna hankkimamme jaloängelmän pikkuruinen taimenalku.