lauantai 31. elokuuta 2013

Sävyjä metsästämässä


111-vuotias kaunottaremme on saanut sipauksen uutta helmoihinsa. viime kesänä aloitettu kuistiremontti on venynyt luvattoman pitkäksi ja on edelleenkin toiselta syrjältään kesken. Mutta kuistin julkisivu loistaa nyt eheämpänä kuin vuosikymmeniin.

Maalikaupan myyjien asiantuntijuus on sellaista tasoa, että tuskin muualta löytyy. Niin täydellinen värisilmä ja ammattitaito pistää asiakkaankin nöyräksi. Talon alkuperäinen sävymaailma on niin ihastuttava, ettemme halunneet tinkiä sävyistä tippaakaan. Ensin ikkunanpielus sävy saatiin hieottua niin täydelliseksi, ettei uusi sävy erottunut vanhasta lainkaan ja nyt oli vuorossa valkean sävyn metsästys. Ensimmäinen kokeilusävy löytyi vuoden 1986 maalikartasta ja kulki nimellä Autere (2068). Sävy näytti ikkunanpielussävyä vasten kuitenkin liian nykyaikaiselta ja kovalta ja kauppis lähti selvittämään oikeaa seinäsävyä ikkunanpielussävyn värikoostumuksen mukaan. Joukkoon lisätiin okraa ja oranssia - aivan mikroskooppisesti ja näin sävyjen sukulaisuus säilyi sekä lopullisen seinän väriharmonian tasapaino. Taivaallista - suorastaan taivaallista.


Seinien panelin sävy: Ultra Classic NCS S 1002-Y A
Ikkunanpielissä komeilee siis: Ultra Classic NCS S 2005-Y10R A

idhernepensaskujanne

Tässä kuistin etuseinää ensimmäisten sipaisujen jälkeen. Oven pielustojen alaosissa sipaus oikeaa sävyä kohdallaan. Valkeat panelit vielä liian kovalla valkoisella. Lisää kuvia on siis tulossa kun kaikki sävyt oikeilla paikoillaan. Meidän vanhaa kansakoulua asutti meitä ennen vanha maalari, joka on sävyttänyt kaikki maalit itse. Siksi sävyjen etsimisessä oli omaa haasteellisuuttaan =)

Koulumme on tehty 1900-luvun alussa vallineiden kansakoulujen rakennusihanteiden mukaisesti. Koulun sijoittaminen tontille on tehty huolella ja varmistettu luonnonvalon virtaaminen luokkahuoneisiin huolella. Huoneet ovat korkeat (3,5m), ikkunoita on paljon ja ne ovat suuret, katto jyrkkä ja räystäät pitkät. Seinien verhoilu muodostuu useista eri suuntaisista panelipinnoista, mikä tekee rakennuksen ilmeestä elävän. Ikkunoissa ja koristelistoissa on häivähdys jugend-henkeä, aivan kuten ajankuvaan tuolloin kuului. Näitä melkein samanlaisia kansakouluja on maassamme siis satoja ja taas satoja. Pitihän 1898 annetun asetuksen mukaan maahamme rakentaa niin tiheä kansakouluverkosto, että kenenkään koulumatka ei ylittänyt 5 kilometriä. Ajatelkaas 1900-luvun alun ajatusmaailmaa ja ihanteita. Välillä tuntuu, että olisi jälleen aika ottaa mallia vanhoista ajoista. 

7 kommenttia:

  1. Kauniita sävyjä, hienoa että näitte sävyn selvittämisen vaivan.

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä kansakouluaatteesta ja Topeliuksen ihanteista! Mutta estetiikka uusromattisissakin rakennuksissa on kyllä arvossaan ja teillä sitä kunnioitetaan näköjään aivan erityisesti :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että kunnioitatte vanhaa!

    VastaaPoista
  4. Kaunis rakennus. Sävyt ovat tärkeitä. Ehkä joskus vielä päästään tuollaisiin viiden kilometrin säännöksiin kunhan ymmärrys siitä mikä on tärkeää lisääntyy.

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtavaa, miten suurella sydämellä ja omistautumisella kunnostatte ihanaa kansakouluanne! Ennen vanhaan osattiin rakentaa - koulutkin näyttivät kodikkailta.

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että jaksatte jaksatte nähdä vaivaa oikeiden sävyjen etsimisessä. Kauniin rakennuksen voi pilata hetkessä väärillä valinnoilla. Maalit ovat kalliita ja maalaaminen käy työstä, joten hetken miettimällä voi säästää paljon sekä rahaa, työtä että mielenrauhaa. Vanhasta koulusta tulee uusilla maaleilla todella kaunis.

    VastaaPoista
  7. Onpa äärestupea rakennus. Upea vanha kuisti ja kauniit vanhat kkunat. Työtä riittää!

    VastaaPoista