maanantai 21. maaliskuuta 2016

Matopentti ja muut vanhanaikaiset kujeet =)


Tänään vietetään Pentin-päivää. Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivut tietävät kertoa erinäisiä tarinoita suomalaisista vuotuispäivistä, joihin Matopenttikin eli Pentin-päivä lukeutuu. Päivät ja yöt ovat nyt yhtä pitkiä. Madot eli kyykäärmeet kömpivät tänään ensikerran ulkosalle koloistaan ja lämmittelevät auringonpaisteessa. Karjaa ei ole syytä tänään laskea ulkosalle, sillä siitä voi seurata pahaa onnea koko vuodeksi jne. Matopentin innoittamana siispä päätin lähteä katsahtamaan meidän matosia.

Ensimmäiseksi katsahdin talon eteläseinustan, jossa keväisin on kyitä näkynyt. Eilinen lumimyräkkä tosin vaikeuttaa matohavaintojani selkeästi. Joskin naapurissa asusteleva kyytutkija on sanonut, että kyyt saattavat tulla lumihangellekin keväisin. Itse en niitä lumessa ole koskaan havainnut, mutta tutkimaan siis. Narskun alkuja ja kellanvihreitä päivänliljan piippoja sen sijaan löysin =) Ja ei muuta kuin potageriin ja kiviaidan läheisyyteen.


Aurinko lämmitti oikein todenteolla. Vesi tippui puiden oksilta ja linnut liversivät. Kiviaidanteessa oli eilisen myräkän rippeet vielä nähtävissä. Mutta ei matosen matosta vaikka kuinka hiippailin ja tarkkailin. Sen sijaan ränsistynyt linnunpönttö osui silmiini. Joten luvassa on selvästikin linnunpönttötalkoot vielä tälle keväälle. Sillä metsäpuutarhakin kaipaa pönttöjä =) Tässä muuten linkki vanhaan postaukseen, jossa meidän matoset ovat oikein poseeraamassa kiviaidanteella =)



Portinpieleen joku oli piirrellyt nuolia merkiksi =) Niitä tuntui olevan myös potagerissa. Minkäköhän aarrekätkön luo nämä johtavat? Ja kukakohan näitä komeita nuolia piirtelee?


Lopuksi poikkesin vielä metsäpuutarhan lämpimille rinteille katsahtamaan josko matosia täällä näkyisi. Mutta vain muutama lumisateesta viluinen sinivuokko roikutteli nuppujaan ja kuivatteli vesihelmiä terälehtiensä pinnalta. Joko sinä olet tehnyt kyyhavaintoja?




32 kommenttia:

  1. Kuinka ihmeellä uskallat liikkua pihalla kun teillä on noita matoja!!! Alkoi jo hirvittämään, että uskallanko skrollata sivua eteenpäin, ja avasin vielä linkinkin! Kylmänväreet menivät selkäpiissä! Hui kauhea! Teidän paratiisissa siis luikertelee käärme! Eihän ne sisälle tule tai kasvihuoneeseen avoimesta ovesta? Saappaat varmaan pitää olla jalassa koko ajan, kyy pistää aika korkealle jos sattuu olemaan kerällä! Kauhistus!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku vuosina olin vähintäänkin hysteerinen, mutta vuosien oloon siedätyshoito on tehnyt tehtävänsä. Pahus vieköön kuinka niiden näkeminen aina puistattaa, mutta onneksi ne lähtee hyvin pian keväällä kohti jokirannan viileyttä ja kosteutta. Kyllä potagerissakin ollaan oltu paljainvarpain ja onneksi Viktoriukseen ne eivät ainakaan toistaiseksi ole löytäneet =)

      Poista
  2. Yyh, en ole tehnyt kyyhavaintoja enkä välitä tehdäkään :-D Saavat minun puolestani ostaa matkaliput kuuhun ja jäädä sinne.
    Ihanat sinivuokon nuput, ne on aina mantereella aiemmin kukassa kuin täällä, jostain syystä! Mun eteläpenkereellä ei ole vielä merkkiäkään vuokoista, vaikka luulisi, kun paikka on lumeton ja aurinko lämmittää. Mutta ei. Kai tää saaren hyytävä tuuli tekee sen, vaikka jokunen muu kukkanen kukkii täällä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyt saisivat minunkin puolesta matkata tiehensä, mutta ei näköjään matkatarjoukset kiinnosta =) Sinivuokot ovat niin ihastuttavia. Toivottavasti aurinko lämmittäisi oikein kunnolla =)

      Poista
  3. Ei vielä onneksi kyitä, olen aivan kamalan käärmekammoinen. Pari vuotta sitten kissaamme puri maaliskuussa kyy, hoito oli pitkä prosessi kun tassu tulehtui pahasti ja märki. Ei enää toiste samaa kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän koiruus on ollut tiputuksessa kun luultiin kyyn purreen, mutta pieni olikin tokkurassa ampiaisesta, joten hirvityksiä ne ovat.

      Poista
  4. Vai ovat teidän matoset vielä talviunilla! Meillä ei ole koskaan ollut kyitä kotipihalla, Mansikkapaikassa sitäkin enemmän. Jotenkin niihin on siellä tottunut, mutta kiva kuitenkin, että niitä ei ole kotipihalla. Mulla on hämähäkkifobia suorastaan ja niitä hämppyjä kyllä piisaa täällä kotonakin. Yäks.
    Ovatpa sinivuokot siellä malttamattomia, viluiset ressukat!
    Fasaaniko siellä on nuolimerkkejä piirrellyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fasaanilta minustakin näyttää, mutta siinäpä se - täällä ei ole fasaanin fasaania koko tienoolla =) Salaperäistä

      Poista
  5. Ei täälläkään ole matoja eikä onneksi kyitäkään näkynyt. Minä en vaan osaa käärmeistä tykätä, vaikka tätini on oikea käärmerakastaja ja yrittänyt saada minuakin ymmärtämään niiden päälle. Pelkään niitä, lapsena mummolassa niitä oli oikeasti varottava. Se on jäänyt alitajuntaan varmasti loppuiäksi.
    Mutta noista vuokoista tykkään kovasti, vaikka kylmissään ovatkin. Todella tunnelmallisia ja kauniita kuvia.
    Mukavaa viikkoa Hernepensaskujanteelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyistä ja meistä ei ihan helpolla saa kaveruksia. Niissä on jotain niin kauhistuttavaa ja saa olla säikkynä. Ihastuttavaa viikkoa myös Vaahteramäelle =)

      Poista
  6. Ei ole havaintoja. Meidän kyy/kyyt asuvat tammipellolla maton alla. Olen laittanut mattoja tammien juurille suojaksi. Kyy/kyyt muuttivat sinne. Sen jälkeen en siellä mielelläni kulje. Eikä ole tarhakäärmeitäkään vielä pihassa näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi olet tehnyt niille suojan. Hyvä jos pysyttelevät riittävän loitolla =)

      Poista
  7. Facebookissa oli ihan muutama päivä sitten Yle Luonnon julkaisema kuva kyystä hangella. Se oli kuvattu muistaaksen Nurmijärvellä. Jutussa kerrottiin, ettei kyiden liikkuminen tähän aikaan vuodesta ole mitenkään tavatonta.
    Meidän tontilla on viime vuosina näkynyt muutama kyy. Lähellä on isoja metsiä ja alueia, jossa niitä liikkuu, joten ilmeisesti ovat vain eksyneet meidän pihalle. Rantakäärmeitä täällä kyllä näkee useinkin.
    En erityisemmin pidä käärmeistä ja taatusti ihokarvat nousevat pystyyn sellaisen nähdessäni - oli sitten kyy tai rantakäärme. Yritän kuitenkin ajatella, että niilläkin on paikkansa. Kunhan vain pysyvät poissa meidän nurkista.
    Tuollaisen kiviaidan ottaisin mielelläni - siis ilman niitä kyitä. Ja muutaman sinivuokonkin. Kunpa lumi jo pian sulaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niiden kanssa pikkuhiljaa on tottunut tulemaan toimeen, vaikkeivat todellakaan pihan lempiasukeihin kuulukkaan =)

      Poista
  8. Ei ole onneksi kyitä näkynyt. Ihanaa kun aurinko lämmittää :) Tuntuu aivan ihmeelliseltä että teillä on jo sinivuokkoja :) Meillä on piha vielä paksun lumikerroksen alla pikkuläiskiä lukuunottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auringon lämpö on juuri sitä mitä näin talven jälkeen kaipaa niin kovasti. Meilläkin on toinen puoli lumessa ja toinen taas sinivuokkojen hohteessa =)

      Poista
  9. Minäpä näin lauantaina perhosentoukan hangella, sellaisen karvaisen. Hieman se liikuskelikin eteenpäin, vaikka oli pakkasta ja kylmä viima. Toivottavasti kyyt ovat vielä koloissaan. Auringon lämpö kyllä herättelee itse kunkin talviunestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi. Perhoset ovat niin ihania =) Lämpö tosiaan herättelee pikkuhiljaa =)

      Poista
  10. Ihme kyllä ei ole vielä näkynyt, mutta kesällä niitä piisaa. Jotenkin yritän minäkin vain totutella matosiin ja iloita siitä, että osallistuvat osaltaan myyräjahtiin. Ovat osa luontoa<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoppas muuta - on vain yritettävä tulla toimeen niiden kanssa =)

      Poista
  11. Voi ihanuus noita sinivuokkoja! <3 Sydän pamppailen scrollasin alaspäin, onneksi ei ollut matosten kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en nähnyt matosia ja kauhistuttanut ketään ;) Nuo sinivuokot ovat niin kaivattuja näin keväisin

      Poista
  12. Ei ole näkynyt matosia, meidän pihalla ei niitä liikukaan, varmaan meidän edellinen hullu kissa karkotti kaikki pois :D se metsästi pari silloin kun vielä eli. (Eikä sen kuolema liittynyt muuten mitenkään käärmeisiin). Minusta kärmeksiä on kiva katsella, mutta mielelläni liikun vähän kauemmas, jos ne tulevat lähelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärmeksissä on kyllä jotain niin pelottavaa.

      Poista
  13. Aivan ihania sinivuokkoja! - Katselin niitä niin mielelläni - onneksi ei ollut matokuvia! Mukavaa pääsiäisen odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa pääsiäisen odotusta myös sinulle =)

      Poista
  14. Aivan uskomattomia nuo sinivuokot, onpa niillä kiire kukkimaan! En tiennytkään, että kyyt voivat olla näin aikaisin liikkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyyt ovat yllättävän ajoissa keväisin. Sinivuokot ovat niin ihania etenkin nuo punertavat

      Poista
  15. Hui, onneksi meillä ei näy käärmeitä, vaikka kiviaitoja on joka puolella. Tuossa lähimetsässä olen niitä nähnyt ja kyllä sai marjastus loppua, kun käärme tuli vastaan. Kerran anoppi tappoi pihaltamme kyyn ja naapurin kissahan niitä tappaa joka kesä. En tykkää yhtään! Sinivuokot sen sijaan kelpais, mutta meillä on vielä tosi paljon kukkapenkeillä lunta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua onnellista. Täällä ne pitävät kyllä kitkijän varuillaan alinomaan.

      Poista
  16. Käsittämätöntä kevättapahtumien tarinaa - ollaanko me ollenkaan samalla maapallon puoliskolla?Yöpakkaset ovat kovettaneet jäljellä olevat lumimassat ylikäveltäviksi jäätiköiksi, linnut käyvät nokkimassa rasvaa hengenpitimiksi. Nyt lähden katsomaan, olisiko sittenkin jotakin imaantunut - matoja tai piippoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi on ihmeellinen maa näin keväisin, mutta yhdessä hujauksessa kevät ottaa kiinni tämän kevättalven etumatkan myös pohjoisemmassa

      Poista