Kesäyön on onni omanani =)

Juhannus on täällä. Kuljimme aivan varovaisesti puutarhan lävitse aina pellon pientareelle asti. Taivas oli värjäytynyt hentoon läikehtivään oranssiin ja jostain sielun sopukoista nousi Eino Leinon runon säkeet pintaan.

Ruislinnun laulu korvissani, 

tähkäpäiden päällä täysi kuu; 

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu, 

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu, 

tuoksut vanamon ja varjot veen; 

niistä sydämeni laulun teen.

 

Jo lapsena rakastuin pohjattomasti Eino Leinon runoihin. Muistan kuinka rahiseva vinyyli toisti Veskun uskomattomia tulkintoja Leinon runoista. Eino Leino vietti vuoden 1903 kesää Kangasniemen Puulaveden maisemissa. Vain vuosi kansakoulumme rakentamisen jälkeen, tuolloin 24-vuotias Leino sai tämän suomalaisen sielunmaiseman ääriviivoja piirtävän runoaarteen valmiiksi. Tuolloin oli heinäkuun kolmas päivä ja kesä oli ollut uskomattoman kylmä, lämpötila oli tuskin noussut +10 asteeseen ja taivas oli alati itkenyt vettä. Nuori Leino oli inspiraationsa kukkuloilla ja jätti unohtumattomia jälkiä meidän yhteiseen historiaamme. 

Nyt Hernepensaskujanne hiljenee juhannuksen viettoon ja laittaa vanhan saunan huomenissa lämpiämään ja nauttii yöttömänyön tunnelmista. Kaunista juhannusta Teille kaikille.